Vauvalla on ruoansulatusongelma. Hän nimittäin kakkaa erittäin harvoin. Heinä-elokuussa hän oli 17 päivää kakkaamatta, joten kiikutin hänet jo lääkäriinkin sen takia. Seuraava kakkausväli oli 15 päivää, kunnes lopulta viikko sitten keskiviikkona Vauva päätti vääntää vuosisadan kakat.

 

Tuona keskiviikkona alkoi myös suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen fuksien opiskeluvuosi. Koska olen jo yhdeksine opiskeluvuosineni kokenut yliopistokonkari, minun ei olisi tarvinnut mennä fuksitapaamiseen. Menin silti ihan vain siksi, että halusin tutustua tuleviin opiskelu- ja mahdollisiin työtovereihini. Otin Vauvan mukaan.

 

Olimme kaikki – jännittyneet, epävarmat 19-vuotiaat fuksit, opiskelijatuutorimme sekä minä – tutustumassa toisiimme ja keskustelemassa yliopistoelämän hienouksista, kun Vauva alkoi väännellä naamaansa. Epäilin tietysti heti vatsanväänteitä. Kun Vauvan naama sitten muuttui kirkkaanpunaiseksi ja hiki alkoi helmeillä hänen pikku otsallaan, tiesin, että nyt se tulee.

 

Ja voitte uskoa, että kyllä sitä tulikin! Koska tuutoreilla oli juttu kesken, istuin kiltisti Vauva sylissä ja yritin parhaani mukaan uskotella itselleni, että ei kukaan muu haista vienoa ilmassa leijailevaa tuoksua... Koska Vauva oli projektinsa jälkeen valtavan hyväntuulinen ja helpottunut, jäin vielä tekemään fuksien kanssa paritehtävää, jossa meidän oli tarkoitus tutustua toisiimme ja esitellä sitten toisemme muille. En ole varma, pystyikö parini keskittymään mihinkään sanomaani, vai miettikö hän mielessään, että milloin tuo pelottava täti lähtee haisevan vauvansa kanssa pois.

 

Seuraava ongelma iski, kun pääsin vessaan. Pienistä vessakopeista muodostuvassa hotelli helpotuksessa ei nimittäin ollut käsisuihkua. En liioin voinut aiheuttaa kanssaopiskelijoilleni enää lisää traumoja läväyttämällä vaipanvaihtoalustan sekä ylitsepursuavan likavaipan keskelle lavuaaritilaa, jossa ravasi yhtenään ihmisiä pesemässä käsiään.

 

Mutta haa! Mieleeni putkahti muisto rakennuksen alakerrassa olevasta suihkutilasta, joka oli tarkoitettu ”vain henkilökunnalle (ja suomen kieltä vähintään 1,5 vuotta opiskelleille)”. Koska vauvan (vessa)hätä ei lue lakia eikä yliopiston etikettisääntöjä ja koska olen opiskellut – vaikkakin vain epävirallisesti tai sivuaineopiskelijana – fennougristiikkaa jo vuodesta 2008, katsoin oikeudekseni lukita itseni ja Vauvan tuohon tilaan.

 

Niinpä laskin vauvan lattialle ja kävin järjestelmällisesti toimeen.

 

Vaippa pois. Jahas – sekä housut että body ovat mukavan liukkaat ja ruskeat, onkohan farkkuihinikin tullut kivat värjäymät? Oho, nyt vaippa putosi lattialle likapuoli alaspäin. Onkohan täällä jotain rättiä, jolla lattian voi pestä? Peppu pesuun lavuaariin, joka värjäytyy kauniin kellanruskeaksi. Vauvalle puhdas vaippa ja uudet vaatteet. Miten ikinä saan kuljetettua tämän likaistakin likaisemman kestovaipan, kolme hirvittävän likaista harsoa ja sotkuiset vaatteet kotiin ilman, että koko bussi haisee? Minun piti käydä ruokalassa syömässäkin...

 

No niin. Suihkutila tuli kuin tulikin ihan puhtaaksi jäljiltäni ja sain tungettua likapyykin hajuhaittoja ehkäisevään kestovaippapussiin ja uskalsin mennä vielä lounaallekin ennen paluuta kotiin. Iloinen uutinen on myös se, että käsitykseni mukaan kaikki fuksiryhmäni opiskelijat ovat edelleen päättäväisiä uravalintansa suhteen, eli en saanut peloteltua heitä pois!

 

Mutta. Vauva ei taaskaan ole kakannut viikkoon. Uskon vakaasti, että kun menen suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskeluorientaatiotapaamiseen ensi tiistaina, Vauva kakkaa seuraavan kerran (tällöin väli olisi kyllä vain 13 päivää). Onneksi silloin paikalla ei ole pelokkaita fukseja vaan yliopistoelämän kokeneempia konkareita, jotka sietivät Vauvaa jo silloin, kun se vielä heitteli voltteja mahassani.