Olen kuullut kritiikkiä usealta taholta siitä, että opiskelu on mahdotonta vauvan kanssa. Niinköhän vain? Katsotaanpa.

 

Nuorempi lapseni on tätä blogikirjoitusta rustatessani neljän kuukauden ikäinen. Olen siis äitiysvapaalla oleva opiskelija, mutta kuten suurin osa opiskelijavanhemmista tietää, ei opiskeluista pääse irti minkään valtakunnan lomalla. Itse olen kaiken lisäksi sitä tyyppiä, joka ei jaksa äitiysvapaallaan vetelehtiä netin keskustelufoorumeilla tai pohdiskella tuntikausia seuraavaksi vaihdettavan kestovaipan potkuhousuihin rimmaavaa väriä. Ei, minä tarvitsen aivoilleni astetta tai paria tujumpia haasteita.

 

Synnytyksestä oli kaksi viikkoa, kun alotin opiskelun esseen kirjoittamisen muodossa (aihe: henkilökuvaus William Shakespearen näytelmässä King Lear). Palauttaessani esseen kurssista vastaavalle opettajalle laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan viestin, että ”synnytin kaksi viikkoa sitten, joten toivottavasti en ole kirjoittanut hormonihöyryissä mitään sekapäistä”. Opettaja vastasi vielä samana päivänä: ”Hormonihöyryissä voi tulla hyvääkin tekstiä.”. Ilmeisesti tulikin, sillä arvosanaksi tuli 4 asteikolla, jossa 1 on juuri ja juuri läpi ja 5 on erinomainen suoritus.

 

Kesän aikana tuli King Learin lisäksi kirjoitettua neljä muutakin esseetä, yhteensä ansaitsin 12 opintopistettä. Erään saamen sanastoa käsittelevän esseen karmaisevan vaikean ja monimutkaisen lähdekirjallisuuden luin imettäessäni Vauvaa. Varsinaisen esseen puolestani kirjoitin, kun Vauva nukkui sylissäni. Kyllä, kirjoitin koko 15-sivuisen komeuden yhdellä kädellä. Ainahan sanotaan, että äiti kykenee tekemään vaikka mitä yhdellä kädellä, kun vauva roikkuu toisessa. Miksi äiti ei siis voisi opiskella sillä yhdellä, vapaalla kädellä? (Esseen arvosana löytyi juuri äsken nettiopsustani: kaunis ja soinnukas 5.)

 

Pikkuvauva-ajan ja opiskelun onnistuneessa yhdistämisessä on nähdäkseni kyse kolmesta asiasta: 1. vauvasta, jolla ei ole koliikkia, refluksitautia tai muita komplikaatioita, 2. vanhemman motivaatiosta opiskella, ja 3. hyvästä aikatauluttamisesta ja selkeistä päivärutiineista.

 

Niin että jos tätä blogia sattuu lukemaan joku, joka ei usko vauvan ja opiskelun yhdistämiseen, tulkoon tänne meille seuraamaan meidän elämäämme. Tai lukekoon seuraavan blogikirjoitukseni, jossa aion jauhaa samasta asiasta lisää.

 

Nyt menen lukemaan, mitä ranskalaisessa kirjallisuudessa tapahtui vallankumouksen jälkeen 1800-luvun alussa, ja sitten vietän mökkiviikonlopun lasten ja Esikoisen kummisedän kanssa. Siippani huitelee ulkomailla tämän viikonlopun.

 

Rentoa viikonloppua itse kullekin!