Haluan tarkentaa tässä kirjoituksessani yhden tärkeän asian, jonka huomaan unohtuneen: minä olen yliopisto-opiskelijaäiti. Uskoakseni ammattikoulu- tai ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelussa on vissi ero. Yliopistossa ei ole luentopakkoa, ja varsinkin maisteriopinnoissa on runsaasti itseopiskeluna suoritettavia kirjatenttejä ja esseiden kirjoitusta gradusta nyt puhumattakaan. En siis osaa sanoa, onnistuisiko opiskelu pikkuvauvan kanssa yhtä hyvin, jos opiskelisin ammattikorkeassa, jossa on (käsittääkseni) läsnäolopakko melkein päivittäin aamukahdeksasta iltapäiväneljään.

 

Alkuperäinen tarkoitukseni oli nyt äitiysloman aikana suorittaa vain kirjatenttejä ja esseekursseja sekä graduseminaari. Graduseminaarissa on läsnäolopakko, mutta syyslukukauden puolella on vain muutama seminaari-istunto, jonne minun oli tarkoitus ottaa Vauva mukaan. Luennoilla minun ei ollut tarkoitus käydä. Suunnitelma oli tällainen siksi, että en uskonut pystyväni käymään luennoilla Vauvan kanssa. Ajattelin, että Vauvan nukkuessa on mukava lukea kirjallisuutta ja kirjoittaa esseitä.

 

Suunnitelmani muuttuivat: suoritankin vain yhden kirjatentin (sen kamalan romantiikan ajan kirjallisuuspaketin). Graduseminaarin lisäksi suoritan kolme luentokurssia (luovan kirjoittamisen johdantokurssin, kirjallisuuden tutkimussuunnat sekä suomi toisena kielenä -kurssin).

 

Miksi? Syitä on kolme.

 

1. Vauvan isovanhemmat ilmoittautuivat halukkaiksi hoitamaan Vauvaa luentojeni aikana. Olen tästä erittäin kiitollinen. Luennoilla käyminen on myös paljon kaipaamaani omaa aikaa, jossa saan olla tekemisissä sellaisten aikuisten kanssa, joilla on samat (opiskelu)intressit kuin minulla.

 

2. Vauvani ei ole innostunut päiväunista, joten juuri kun olen saanut kirjan auki, makuuhuoneesta kuuluu rääkäisy. Se siitä opiskelusta. (Onneksi Vauva menee iltaunille jo klo 19, joten illalla minulla on aikaa opiskella romantiikkaa. Heh heh.)

 

3. Vauva on osoittautunut yliopistofaniksi. Luennolla en ole hänen kanssaan vielä käynyt, mutta kaikki opintotapaamiset ovat menneet niin hyvin, että ehkäpä uskallan ottaa hänet luennollekin tarpeen vaatiessa.

 

Mutta yksi luento silloin tällöin, maksimissaan noin kolme luentoa viikossa, on silti aivan eri asia kuin todella istua koulussa kahdeksan tuntia päivässä. Vai onko? En tiedä, kun kokemusta ei sellaisesta ole. Viime maanantaina, kun minulla oli poikkeuksellisesti kahdeksan tunnin luentopäivä, ei olisi tullut mieleenikään ottaa Vauvaa sinne mukaan. Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia sellaisesta vauva-aikaisesta opiskelusta, jossa äiti (taikka isä, jos isä on vauvan pääasiallinen hoitaja) on tosissaan kuluttanut koulun penkkiä päivittäin useamman tunnin.

 

Huomenna pääsenkin käytännössä kokeilemaan, millaista on luento-opiskelu lapsen kanssa. Aion nimittäin ottaa Vauvan mukaan luennolle. Kyseessä on luovan kirjoittamisen lyriikkaluento, ja uskon (tai ainakin toivon), että siellä suhtaudutaan vauvoihin luovan suopeasti. Ehkäpä joku (minä?) jopa saa inspiraation kirjoittaa runon vauvasta luennolla. Raporttia seuraa...