Uskaltaako vauvan viedä luennolle ilmoittamatta siitä etukäteen luennoitsijalle? Minulla ja Vauvalla on nyt kokemusta (peräti) kahdesta luennosta, joista toiselle vein Vauvan ilmoittamatta mitään ja toista varten kysyin luvan luennoitsijalta.

 

Kuten muutama viikko sitten mainitsin, Vauva oli mukanani luovan kirjoittamisen lyriikan luennolla, koska olin unohtanut järjestää lapsenvahdin. En kysynyt keneltäkään, voinko tuoda Vauvan mukaani, vaan ilmestyin pokkana vaunujen kanssa luentosaliin. Istahdin Vauvoineni kaiken lisäksi eturiviin aivan vastapäätä luennoitsijaa, mutta luennoitsijalla ei ilmekään värähtänyt.

 

Tällä viikolla järjestämäni lapsenvahti sairastui, enkä saanut hankittua toista tilalle. Kyseisen luennon pitäjästä minulla oli sellainen olo, että ehkä nyt olisi syytä kysyä lupa. Niinpä laitoin luentopäivän aamuna sähköpostia ja selitin tilanteen. Oli hyvä, että kysyin, koska luennoitsija suhtautui asiaani kyllä ystävällisesti ja kohteliaasti mutta hyvin epäillen. Tuntui siltä, kuin hän olisi jo näkemättä Vauvaa ollut aivan varma, että luento menee ihan ranttaliksi. Lupasin mennä istumaan takariviin ja lähteä heti pois, jos (kun?) Vauva alkaa elämöidä.

 

Luovan kirjoittamisen luento sujui puoleenväliin asti oikein hyvin. Vauva katseli kuvakirjaa ja leikki penaalistani löytyvillä kynillä niin innokaasti, että pudotti niistä yhden. Vierustoverini katseli kynää pitkään ja epäröiden, kun en heti rynnännyt nostamaan sitä. Lopulta hän ilmeisesti päätteli, etten ollut huomannut kynän putoamista, koska kävi nostamassa sen ja toi minulle. Sama kanssaopiskelija myös katseli Vauvaa intensiivisesti. En osannut päättää, oliko hän vakuuttunut Vauvan ihanuudesta vaiko kauhistunut siitä, että Vauva oli mukanani luennolla. Epäilen kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa.

 

Joka tapauksessa luennon puolivälissä Vauva alkoi kitistä, ja lähdin pois luentosalista. Kävi ilmi, että Vauvalla oli nälkä. En viitsinyt palata imettämään saliin vaan istuin käytävällä syöttämässä. Tämä siksi, että Vauva ei oikein tykkää imeä, kun istun, ja imetys saattaa välillä mennä melkoiseksi huudoksi. Kun Vauva sitten röyhtäili tyytyväisyyttään, palasin luennolle, ja toukkani viihtyi tyytyväisenä loppuun asti.

 

Tämän viikon luentoa ennen yritin epätoivoisesti syöttää ja nukuttaa Vauvan, jotta luento sujuisi ilman välikohtauksia. Vauva kyllä söi hyvin (kun menin vessaan imettämään ja laitoin valot pois; hän ei halunnut syödä käytävässä, jossa oli liikaa kaikkea kivaa katseltavaa) mutta ei millään nukahtanut. Lopulta luovutin ja pidin Vauvan sylissä.

 

Istuin lupaukseni mukaan takarivissä (josta ei nähnyt mitään – istun yleensä eturivissä). Vauva leikki jälleen kynilläni ja välillä rapsutteli reppuani. Ihmeekseni hän nukahti ihan huomaamattani syliini maailman epämukavimpaan asentoon ja uinui puolisen tuntia. Herättyään hän katseli edessämme istuvia opiskelijoita kiinnostuneena. Koko aikana hän ei päästänyt ääntäkään.

 

Arvatkaa, uskallanko ottaa Vauvan vastaisuudessakin mukaan luennolle, jos sille on tarve.

 

Täytyy myöntää, että ei luennoilla ole kovin antoisaa käydä Vauvan kanssa, koska keskittyminen luennon aiheeseen ei ole täydellistä, mutta parempi sekin kuin olla menemättä. Vauva sen sijaan tuntuu viihtyvän luennolla oikein hyvin. Ylipäätään hänen mielestään on ihanaa, kun pääsee pois kotoa tylsistymästä. Saa nähdä, millainen seurapiirineitonen hänestä vielä kehittyy.