Olen tässä parin kuukauden ajan intoillut Vauva kainalossa opiskelusta. Onko kukaan ihmetellyt, missä Esikoinen opiskelupäivien ajan on?

No, päivähoidossa.

Monet (Suomen valtio mukaan lukien ensi vuoden elokuusta lähtien) varmaankin tuomitsevat sen, että äiti on vanhempainvapaalla vauvan kanssa ja kiikuttaa silti vanhemmat lapset päivähoitoon. Minä en ole samaa mieltä näiden monien kanssa.

Ensinnäkin opiskelu on vanhempainvapaalla olevalle äidille täysin sallittua. Kuten olette jo nähneet, opiskelu onnistuu minulta Vauvan kanssa vallan mainiosti. Näillä näkymin saan syksyn ajalta 24–29 opintopistettä, mikä vastaa melkein täysipäiväistä opiskelua. Mutta opiskelisinko täysipäiväisesti, jos Esikoinen olisi kotona? En todellakaan. Neljävuotias ei pysy hiljaa paikoillaan luennolla. Vauvan päiväunien aikaan ei pysty opiskelemaan, jos Esikoinen on kotona. Voisin tietysti laittaa Esikoisen katsomaan lastenohjelmia Vauvan päiväunien ajaksi opiskeluni takia, mutta eikö ole Esikoiselle paljon terveellisempää olla päivähoidossa kavereiden kanssa sosialisoimassa kuin kököttää ruudun ääressä kotona? Ihmettelenpä, että kun vanhempia lapsia ei enää saa viedä päivähoitoon ensi vuoden elokuussa, miten vanhempainvapaalla olevat opiskelijavanhemmat enää pystyvät opiskelemaan. Meidän perhettämme tämä ei koske, mutta monia muita kyllä.

Toiseksi neljävuotias on jo niin vanha, että hän tarvitsee ikäisiään kavereita. Hänen täytyy myös opetella ryhmässä toimimista ja tottua muihinkin aikuisiin kuin omiin vanhempiin. Minä en mitenkään pikkuvauvan kanssa kotona ollessani pysty tarjoamaan Esikoiselle sellaista sosiaalista aktiviteettia, jonka hän saa päivähoidossa. Päivähoitajan kanssa Esikoinen on myös päässyt tekemään esikoulutehtäviä (!), joista hän on valtavan innoissaan. Onneksi Esikoinen tykkää mennä hoitoon joka päivä. Hän on hoidossa seitsemän tuntia neljänä päivänä ja viisi tuntia yhtenä päivänä viikossa, eli mitään uuvuttavia yhdeksän tai kymmenen tunnin päiviä emme häntä hoidossa pidä.

Viimeinen tärkeä syy Esikoisen hoidolle on se, että haluan viettää aikaa kahdestaan myös Vauvan kanssa. Monesti sanotaan, että kun perheeseen syntyy vauva, pitäisi löytää aikaa kahdenkeskisille hetkille vanhempien lasten kanssa. Entä kahdenkeskiset hetket vauvan kanssa? Mielestäni pikkusisarella kuuluu myös olla oikeus kahdenkeskisiin touhuihin vanhempien kanssa. Iltaisin hoidon jälkeen ja viikonloppuisin puuhaamme pitkälti Esikoisen ehdoilla, joten arkena isoveljen ollessa päivähoidossa vietän Vauvan hereilläolohetket hassutellen tämän kanssa kahdestaan. Esikoisen ollessa hoidossa saan itsekin levättyä varsinkin, jos yö on mennyt ranttaliksi (usko tai älä, en minä ihan aina opiskele, kun Vauva nukkuu päiväuniaan!).

Koska nyt kuitenkin olen vanhempainvapaalla eli teoriassa kotona tekemättä mitään (käytäntö onkin ihan eri juttu, kuten tiedätte...), vaihdoimme Esikoisen hoitopaikaksi yksityisen perhepäivähoidon. Emmepä ainakaan ole viemässä kenenkään halpaa kunnallista päivähoitoa tarvitsevan lapsen hoitopaikkaa.

Jokainen perhe tekee tietysti omat päätöksensä lasten hoidosta vanhempainvapaan aikana, eikä päätöksiä pidä kenenkään ulkopuolisen tuomita. Meidän perheellemme sopii Esikoisen päivähoito. Valinnan olemme tehneet Esikoisen ja Vauvan hyvinvointia silmällä pitäen, mutta myös itsekkäistä syistä: minä haluan opiskella äitiysvapaallakin. Se, että saan toteuttaa ja haastaa itseäni opiskelun merkeissä on osa koko perheemme hyvinvointia.

Vauvakin menee hoitoon samalle hoitajalle ensi keväänä, ehkä huhtikuun alussa. Hän tuntee jo hoitajan, koska menemme melkein päivittäin yhdessä hakemaan Esikoista hoidosta.

Vielä irrallinen loppukaneetti. Tänään hoidon jälkeen kävimme Esikoisen kanssa seuraavan keskustelun:

Esikoinen: ”Äiti, voitaisko tehdä jotain yhdessä? Vaikka pelata Kimbleä?”

Äiti: ”Joo, ihan kohta. Mä kirjoitan vaan tämän blogikirjoituksen valmiiksi.”

Esikoinen: ”Aina kun mä ehdotan, että tehdään yhdessä jotain, sä suostut.”

Äiti: ”No, melkein aina.”

Esikoinen: ”Se on tosi kivaa.”

Tuli Hyvä Äiti -fiilis :)