Painokontrolleja, lääkärikäyntejä, verikokeita, ravitsemusterapiaa, ruokapäiväkirjan täyttöä... Tässä tiivistettynä rumba, jonka perheemme on joutunut käymään läpi huonosti syövän ja liian hitaasti kasvavan Esikoisen kanssa. 4,5-vuotiaana Esikoinen on pituudeltaan kolmivuotiaan kokoinen ja 13 kilon painoinen. Mitään lääketieteellistä syytä pieniruokaisuudelle ei ole tutkimuksista huolimatta löydetty. Esikoista ruoka ei vain kiinnosta.

Eilisten puolivuotisneuvolassa tehtyjen mittausten mukaan Vauvan kanssa tiedossa on samanlainen tutkimus-, huoli- ja syyttelytulevaisuus.

Sanon syyttelytulevaisuus, koska neuvolantäti uskalsi ilmaista mielipiteensä ja totesi, että Vauvan huonoon kasvuun on syynä minun opiskeluni.

”!!!” oli paitsi minun myös erään lapsiperheellisen opiskelukaverini kommentti neuvolan kantaan, kun eilen asiasta avauduin. Emme kertakaikkiaan voineet ymmärtää, miten opiskelu ja huono kasvu ovat yhteydessä toisiinsa.

Olen nyt vuorokauden verran mietiskellyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että neuvolantäti, joka itse on opiskellut AMK:ssa, ei ymmärrä, millaista opiskelu on yliopistossa. Hän on ollut opiskeluaikanaan koulussa kello kahdeksasta kello neljään joka päivä ja kuvittelee, että minäkin olen yliopistolla Vauvan kanssa kaikki arkipäivät enkä siksi ehdi syöttää Vauvaani tarpeeksi.

Näinhän asia ei ole. Kuten aiemmin olen täällä jo ilmaissut, minulla on 2-3 luentoa viikossa, eikä Vauva ole niillä mukana juuri koskaan. Hän on koko syksyn aikana ollut mukana kahdella luennolla ja kahdessa tapaamisessa. Näilläkin kerroilla olen huolehtinut Vauvan syömisestä tunnollisesti. Luentojeni aikana Vauva on kotona isänsä, isovanhempiensa tai ystäväni viihdytettävänä.

Toki käyn Vauvan kanssa noin 1–3 kertaa viikossa kirjastossa, yliopistoruokalassa syömässä, kaupungilla, tapaamassa kavereita. Mutta eikö suurin osa äitiyslomalaisista käy vauvojensa kanssa muskareissa, vauvajumpissa, kahviloissa ja mitä kaikkia näitä nyt on? Vaikuttavatko nämä jotenkin eri tavalla vauvojen kasvuun ja syömiseen kuin opiskelukirjojen lainaaminen kirjastosta?

Minkä minä sille voin, jos Vauva ei syö? Ei lasta voi pakottaa syömään. Ruokaa on tarjolla riittävästi, tähän asti neljä kertaa vuorokaudessa ja 10 kertaa vuorokaudessa imetystä. Nyt neuvolantädin kehotuksesta lisään yhden välipala-aterian ja vähennän imetyskertoja. Jää nähtäväksi, onko välipalasta mitään hyötyä: Vauva ei tykkää hedelmäsoseista. Tietääkö kukaan, myydäänkö missään suolatonta leipää, vai pitääkö minun perustaa leipomo kotiin, jotta Vauva saa välipalaa?

Eilinen päivä oli hirveä. Nyt on kyllä niin huono äiti -fiilis. Kiitos vaan neuvola, että tunnen syyllisyyttä opiskelemisestani – siitä asiasta, joka pitää minut selväjärkisenä tämän vauvahärdellin pyörittämisessä.

Eikä vähä mitään. Lisäksi menin eilen illalla jumppaa ohjaamaan (tätäkään en varmaan neuvolan mielestä saisi tehdä, koska minun annettiin ymmärtää, että äitiyslomalla on oltava vauvan kanssa neljän seinän sisällä). Kesken matkan sinne pyöräni jarrut hajosivat. Keskellä kaupunkia ei voi pyöräillä ilman jarruja, joten jouduin juoksemaan pyöräni kanssa täyttä vauhtia jumppaan, etten myöhästy. Jumpan jälkeen jouduin kävelemään seitsemän kilometriä kotiin ja saavuin perille vasta iltamyöhällä. Kaiken kukkuraksi olen nyt kaameassa flunssassa. Tällaista yskää ja päänsärkyä ei olekaan hetkeen ollut.

Ehkä viikonloppu tuo jotakin mukavaa tullessaan. Toivoa ainakin voi.