Vauva nukkui tänään päivällä yhteensä noin tunnin, joten opiskelusta ei tullut käytännössä mitään. Usein saan opiskeltua, vaikka Vauva ei nukkuisikaan. Gradun tekeminen sekä esseiden ja muiden kirjoitustehtävien kirjoittaminen vaatii niin paljon ajatustyötä, että teen sitä laittaessani ruokaa tai tehdessäni muita kotitöitä. Nyt syksyn ensimmäinen opiskeluperiodi on kuitenkin loppupuolellaan, ja osa kursseista on jo ohi. Gradun tutkimussuunnitelmakin on valmis, joten mitään pähkäiltävää ei ollut. Olisi pitänyt lukea tenttiin, mutta se ei todellakaan onnistu Vauvan ollessa hereillä. Niinpä epäonnistuneiden yritysten turhauttamana päätin pitää vapaapäivän.

Aamulla emme tehneet mitään. Taittelimme yhdessä pyykkejä, keitin bataattia ja porkkanaa ja tein niistä sörsseliä Vauvalle. Loruilimme vähän ja luimme yhdessä kuvakirjaa.

Lounassuunnitelmat yliopistolla jäivät, koska minua laiskotti. Niinpä söin lounaaksi huipputerveellisesti leipää. Oli se sentään ruisleipää. Vauva herkutteli tekemälläni sörsselillä hyvällä halulla.

Laitoin kaverilleni viestin: ”Emmäkään jaksanut lähteä yliopistolle vaan venyn ja vanun kotona. Päivä kulkee tänään hitaasti, kello ei ole edes yks vielä!”.

Koska Vauva ei suostunut nukkumaan mutta ei jaksanut touhuta lattiallakaan, katsoimme kolme (!!!) jaksoa Teiniäitejä tietokoneelta. Vauva tykkäsi vauvoista ja hämmästeli, jos ne itkivät. Minä en erityisemmin tykännyt mistään mutta hämmästelin ohjelmassa esiintyvää Antti Tuiskua. Ihan hyvä lauluääni. Ohjelman innoittamana päätin kuunnella herra Tuiskua. Hänen kappaleensa Juuret on erään romaanikäsikirjoitukseni tunnari.

Kun Vauva halusi imeä, tartuin Schillerin Rosvot-näytelmän sijaan Vauva-lehteen. Luin mielenkiintoisen jutun anorektikosta, joka toipui sairaudestaan ja josta tuli äiti. Sitten luin jutun hitaasta arjesta äitiyslomalla. Tämä meidän päivämme oli varmaan juuri sellaista hidasta arkea.

Esikoinen sai kiukkukohtauksen kotiin tultuaan, mutta leppyi saatuaan äidin kokkaamaa herkkuruokaa. Ruokailun jälkeen lähdin lapsineni ulos haravoimaan. Haravoin ainakin kaksikymmentä kottikärryllistä lehtiä ja kuskasin Esikoista kottikärryissä pitkin pihaa.

Ilta oli tuskallinen. Tällä kertaa Esikoinen meni suosiolla nukkumaan ja nukahti heti, mutta Vauva elämöi ikuisuuden ennen kuin simahti. Minulla menivät hermot. Päässäni ei ollut yhtään järkevää ajatusta, koska en ollut saanut ajatella koko päivänä muuta kuin hidasta arkea. Halusin vain saada Vauvan nukkumaan saadakseni hetken olla itsekseni.

Kun Vauva viimein uinahti, tartuin heti Litteraturens historia -teokseen ja opiskelin hetken. Päätin sitten kuitenkin kirjoittaa blogiini pienen tekstin päivästäni. Ihan kuin ylimääräinen laiska lauantai keskelle viikkoa. Joillain äideillä on tällaista lähestulkoon joka päivä! Ei sovi minulle. Kyllä yksi lauantai viikossa on ihan tarpeeksi. Kuten varmaan tästä inkoherentista tekstistä huomaatte, päiväni on tuntunut varsin hajanaiselta.

Onneksi huomenna graduseminaarissa käsitellään tekemääni tutkimussuunnitelmaa. Kun se on käsitelty ja pääsen edistämään graduani, riittää taas ajatustyötä niillekin päiville, kun Vauva kukkuu koko päivän. Sitä paitsi perjantaina alkavat luovan kirjoittamisen sivuaineopinnot, ja sitten tekstit tulevat uniinikin.