Olin kaksi viikkoa aikaisemmin täyttänyt 16 vuotta, kun lentokone laskeutui Louisvillen lentokentälle Kentuckyssa. Elämäni haastavin vuosi oli alkanut kaksitoista tuntia aikaisemmin Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun olin huikannut isälleni, että nähdään vuoden päästä. Olin saapunut vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin.

Ensimmäinen muistoni vaihtarivuodestani liittyy englannin puhumiseen. Olin Detroin lentokentällä odottamassa jatkolentoa Louisvilleen. Vaihtarijärjestön edustaja piti minulle seuraa ja puhui ja puhui ja puhui englanniksi. En ymmärtänyt kuin joka kymmenennen sanan enkä voinut seurata keskustelua ollenkaan. Muistan väsyneenä ajatelleeni, että miksi tuo ei osaa puhua minulle suomea.

Kyllä se siitä sitten lähti, ja kuukauden päästä kielitaitoni oli karttunut niin paljon, että puhelut Suomeen olivat englannin ja suomen kielen sekoitusta. Mutta samalla kun integroiduin amerikkalaiseen elämäntapaan, opin kieltä ja sain ystäviä, tapahtui myös jotakin odottamatonta: rupesin korostamaan suomalaisuutta.

Koulussa kannoin silloista suomalaisuuden statusta, Nokian kännykkää mukanani, vaikka se ei toiminutkaan, koska ei ollut laturiin adapteria. Luin yhä uudestaan sitä ainoaa suomalaista romaania, joka minulla oli mukana. Amerikan historian tunneilla esittelin suomalaista hallintojärjestelmää amerikkalaisen vertailukohdaksi. Oikaisin kaverieni käsityksiä siitä, että meillä ei olisi internetiä tai autoja Suomessa. Valistin myös, että jääkarhut eivät asu Suomessa.

Suomen itsenäisyyspäiväksi askartelin ison suomen lipun, jonka kiinnitin paitaani koulupäivän ajaksi. Halusin kaikkien tietävän, että olen ylpeä suomalaisuudestani.

Kun palasin Suomeen, olin suomalaisempi kuin koskaan ennen. Kyllä, minuun oli tarttunut amerikkalaisia tapoja, joista osa on pysynyt tähän päivään asti: esimerkiksi sanon bless you!, kun joku aivastaa. Mutta Ameriikassa vasta ensimmäisen kerran ymmärsin, että Suomi on todellakin maailman paras maa. Se ei tarkoita, että Suomi olisi täydellinen, ettemme me Suomessa tekisi virheitä, etteikö Suomen tavassa toimia olisi valitettavaa ja parantamisen varaa. Silti täällä on hyvä ja turvallista asua. Voimme raivota siitä, että vanhuksista ei pidetä huolta, että terveyspalvelut eivät toimi, että aina lapsista säästetään. Monissa maissa ei kuitenkaan ole läheskään yhtä kattavaa sosiaaliturvaverkostoa kuin Suomessa. Siksi me olemme paras maa.

Miksi etninen identiteetti korostuu, kun saa tai joutuu kokemaan etnisen toiseuden? Siksi että rakennamme omaa identiteettiämme vertaamalla itseämme muihin. Etninen identiteetti muodostuu, kun vertaa omaa kulttuuriaan, tapojaan ja kieltään ympärillä olevien ihmisten kulttuureihin, tapoihin ja kieliin.

Näitä asioita olen miettinyt paljon yliopisto-opintojeni aikana – arkeologian (tauolla oleva) väitöstutkimukseni käsittelee etnisyyttä menneisyydessä ja fennougristiikan graduni käsittelee kielen perusteella saatavaa tietoa menneiden saamelaisten suhteista alueen muihin etnisiin ryhmiin. Tämä kiinnostus alkoi Yhdysvalloissa omasta etnisen identiteettini vahvasta rakentumisesta. Minä olen suomalainen!

Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää!