Tänä iltana Nightwishin kappaletta The Greatest Show On Earth kunnellessa syntyi tämä kirjoitus, jossa ei oikeastaan ole mitään uutta ja tuoretta (toisin kuin inspiraatiokappaleessaan), mutta toivottavasti kuitenkin merkitystä sitäkin enemmän.

Ensimmäiseksi käsittelyyn joutuu Siippani, joka aikoinaan kuin ihmeen kaupalla rakastui minuun ja on antanut elämälleni kiinteän keskipisteen, oman perheen. Rakkaus, lapset, läheisyys, turva, huumori, riidat, sopimiset... Olen saanut täydellisyyden.

Äiti ja Isä, joita ilman en olisi edes olemassa. Olemassaoloa suurempaa onnea ei ole.

Lasteni isovanhemmat. Tänään Esikoinen kävi ensin virpomassa Mummulle ja Vaarille. Sitten Vaari kuskasi Esikoista ympäriämpäri virpomassa muun muassa Isoisän luona. Huomenna Mummo tulee tuomaan oman pääsiäistervehdyksensä, kun tänään emme hetineet sinne asti. Tarvitseeko muuta vielä sanoa?

Omat isovanhempani. Asuin suurimman osan lapsuudestani vaarini rakentamassa talossa ja isoäitini hoiti minua vauvasta ja hoitaa yhä. Vaarini opetti minut pyöräilemään ilman apupyöriä. Mummini opetti, että elämä on iso lahja. Isoisäni opetti suvun tärkeydestä. Isoäitini kanssa yhdessä olen ommellut vanhojentanssipukuni, keskustellut kaikesta maan ja taivaan välillä, ja hän toimii edelleen niin kaunokirjallisten tekstieni kuin opinnäytetöideni lukijana ja kommentoijana.

Kesän 2006 projektimme muistuttaa minua vieläkin siitä, että suvussa on voimaa ja yhtenäisyyttä, jollaista ei muualta löydy. Olemme kaikki yhtä, aina!

Parhaat ystäväni ovat parasta lääkettä oli kyseessä ilo, suru, viha, epätoivo, onni, epäonni, hulluttelu, vakava asia. Voisin travellata ympäri Amerikkaa paipsien ja kaverini kanssa, mennä tuplatreffeille Turtlesien ja ystäväni kanssa tai alkaa harrastaa voodoota lapsuudenystävän kera.

Esikoisen ja Vauvan äitikaveriryhmät, joista olen saanut paitsi vertaistukea myös ihan mahtavia kavereita, joita ilman en tiedä, mitä tekisin.

Opiskelukaverini, joista toivon saman henkisiä ystäviä, joiden kanssa voi pitää yhteyttä sittenkin, kun yhteiset opinnot ovat tiensä päässä ja elämä vetää uusiin suuntiin.

Kirjoittaisin teistä kaikista, mutta tekstistä tulisi universumin mittainen. Jos et löydä itseäsi tekstistäni, olet silti ajatuksissani.

KIITOS.