Vauva ei oikeastaan enää ole vauva. Hän täytti yksi vuotta reilu viikko sitten. Kekkereitä vietettiin päivähoidossa ja kotona, ja lahjaksi tuli kirjoja, kirjoja ja kirjoja (ja vähän jotain muutakin). Kuten eräs ystäväni totesi, Vauva on pieni bibliofiili. Se saa äiti-bibliofiilin tietysti onnelliseksi. Mutta yksivuotiaan vauvan ja hänen perheensä elämässä on paljon muutakin kuin synttärilahjakirjat.

Ensinnäkin lopetin imettämisen pari päivää ennen yksivuotispäivää. Olin jo kuukauden päivät vähentänyt imetystä niin, että lopulta jäljellä oli enää yöimetys, josta luopuminen tuntui ylivoimaisen vaikealta. Ajatus tuntikausia tissiä huutavasta Vauvasta oli karmaiseva. Viimeisenä imetysyönä Vauva puri tissiäni niin, että tuli verta. Siihen loppuivat sekä minun imetys- että Vauvan imemishalut. Imetyksen lopettamisen jälkeen Vauva nukkui kolme yötä putkeen niin, ettei minun tarvinnut koko yönä nousta sängystä hyssyttelemään. VAU! Joskus siis näinkin päin. Valitettavasti tissini eivät ole tajunneet, että imetys on nyt menneisyyttä. Rintoja särkee ja maitoa suihkuaa edelleen vallan valtavat määrät.

Yksivuotiaan velvollisuuksiin kuuluu tietysti myös ”oikeisiin” ruokiin siirtyminen. Sitäkin olemme aloitelleet pikkuhiljaa jo parin kuukauden ajan: Vauva on syönyt hyvällä halulla kananpaloja, jauhelihaa, riisiä ja couscousta sekä vihanneksia ja hedelmiä, leipää, jogurttia ja muuta sen sellaista. Tällainen ruoka on mennyt kaupaksi paljon paremmin kuin vauvanpöperöt, mutta nyt yllättäen jauheliha sotkettuna perunamuusiin tai tomaattinen quorn-kastike eivät maistukaan yhtään hyvältä. Olen silti optimistinen. Vähitellen, sanon ma.

Potallakin olemme Vauvaa istuttaneet. Se on hänen mielestään hyvin tylsää. Niinpä hän kantaa vauvanukkensa potalle istumaan ja pissaa itse mieluummin lattialle, kikatuksen säestämänä tietysti.

Niin ja eilen käytimme hampaiden pesussa ekan kerran hammastahnaa. Arvatkaa, sylkikö Vauva tahnavaahdon lavuaarin vai nielaisiko hän sen hyvällä halulla...

Yksivuotiaan Vauvan toimenkuvaan kuuluvat myös kävelemisen harjoitteleminen, portaiden kiipeäminen ja keittiön kaappien avaaminen. Duploista hän osaa jo rakentaa ainakin 13 palaa korkean tornin, ja vauvanukkeja paitsi pissatetaan myös syötetään lusikalla ja juotetaan mukista. Muutenkin tuo pikkutaapero on käsittämättömän taitava käsistään. Tänään hän osasi jo pukea takin hihat päälleen, takki vain oli valitettavasti ylösalaisin hänen päällään.

Haikeat ovat fiilikset, kun sylissä ei enää ole parkuvaa kääröä. Toisaalta haluan nähdä lapsen kasvavan ja kehittyvän, iloita hänen saavutuksistaan. Oli Vauva vauva tai taapero, hän on maailman ihanin ja iloisin pieni tyttö! (Esikoinen taas on maailman ihanin ja iloisin pieni poika.)