Kävin Helsingissä. Vauva ei nimittäin enää ole vauva vaan yksivuotias pikku villikko, jonka voi jo antaa muiden hoiviin yhden yön ajaksi. Jätin Siippani lasten armoille yhden kesäisen viikonlopun ajaksi ja suunnistin Stadiin rakkaan lapsuudenystäväni luokse.
Aikataulumme oli tiukka: shoppailua, biletystä, lyhyet yöunet ja lisää shoppailua.
Yritimme alkajaisiksi kiertää vaatekauppoja, mutta koska me molemmat vihaamme rättien ostamista, pakenimme nopeasti kirjakauppaan. Helsingin Akateeminen kirjakauppa on paratiisin inkarnaatio. Ostin viisi kirjaa.
Muutaman tunnin mittaisen kirjashoppausoperaation jälkeen laukkasimme vaihtamaan vaatteita ja lähdimme bilettämään ensin Kallion baareihin ja sitten keskustan klubeille. Joimme limsaa, kikatimme, annoimme rukkaset muutamalle yritteliäälle herrahenkilölle, juttelimme vakavia ja henkeviä ja hauskoja. Luulen, että puheeni kääntyi raivostuttavan usein kotona sählääviin pikkuipanoihin.
Koska olemme jo vanhoja ja raihnaita, emme jaksaneet känniörvellyksen katselua kovin pitkään. Olimme (lapsuudenystävän) kotona jo yhden jälkeen. Selasin ennen nukkumaanmenoa ostamaani Eve Hietamiehen Yösyöttöä enkä sitten malttanutkaan nukkua, kun unohduin lukemaan sitä. Se on realistisesti kerrottu liikuttavan koskettava tarina yyhoo-vauvaperheen arjesta. Jokaisen vauvaa hoitaneen vanhemman kannattaa tai suorastaan pitää lukea tämä opus. Tätä kirjaa et voi laskea käsistäsi ennen kuin viimeinenkin piste on luettu!
Oli muuten eka kerta Vauvan syntymän jälkeen, kun sain nukkua niin pitkään kuin halusin – rankan öisen luku-urakan jälkeen sain silmäni auki vasta aamukymmeneltä. Joskus ennen lapsia sain nukkua vaikka joka viikonloppu näin myöhäiseen. Käsittämätöntä.
Aamiaisen jälkeen lähdimme jälleen Akateemiseen kirjakauppaan. Tällä kertaa en kuitenkaan ostanut mitään vaan päätin tilata kaipaani opukset (3 kpl) netistä.
Bussimatkalla takaisin kotiin sain onneksi luettua Yösyötön melkein loppuun. Kotona lukemisesta ei sinä päivänä tullutkaan enää mitään, sillä kimppuuni hyökkäsi paitsi minua ikävöineet lapset myös urhea Siippani.
Siippa kertoi, että illalla ennen nukkumaanmenoa he olivat etsineet Vauvan kanssa nenää. Vauva oli osannut kertoa, missä on Esikoisen nenä, isän nenä, Vauvan nenä. Kun tuli äidin nenän vuoro, Vauva osoitti ulos ikkunasta.
”Niin, äidin nenä on Helsingissä”, vastasi Siippa, ja Vauva tuli tyytyväiseksi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.