Syksy on saapunut. Ei säiden puolesta vaan opiskelujen. Tuleva syksy tulee olemaan kaamea – on puuhaa ja kiirettä joka sormelle ja kaikille varpaillekin.

Opettajan pedagogiset opinnot alkavat syyskuun alussa. Sain juuri niiden aikataulut syksyn osalta. Kun rupesin kirjoittamaan luentoaikoja kalenteriini, toisen viikon luentojen ylös merkitsemisen jälkeen rupesin katumaan päätöstäni opettajaksi opiskelemisesta. Suunnilleen tältä kalenterini näytti:

MA: demoja ja luentoja klo 8-16

TI: demoja ja luentoja klo 8-20

KE: demoja ja luentoja klo 8-16

TO: demoja ja luentoja klo 8-16

PE: demoja ja luentoja klo 8-18

Näihin päälle tulee tietysti itsenäinen työskentely, jota on jokaisella kurssilla 50-100 tuntia.

Kysymys: Missä vaiheessa näen lapsiani?

Vaihtoehtoinen kysymys: Missä vaiheessa nukun, jos opiskelen vasta yöllä lasten nukkuessa?

Periaatteeni on, että päivähoidon päättymisen ja lasten nukkumaanmenon välissä en opiskele vaan olen lasteni kanssa. Tästä en tingi kuin aivan yksittäisinä, harvoina kertoina. Niinpä alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että en ehdi nukkua koko syksynä. Ajattelin, että ei sellaista jaksa. Ei vaan jaksa.

No, jatkoin aikataulujen selvittämistä, ja kävi ilmi, että kaksi ekaa viikkoa on ihan täyteen ängettyinä, koska ensimmäinen työharjoittelu alkaa jo kolmannella opintoviikolla. Täytyyhän meidän jotain jo osata siinä vaiheessa, kun sinne kouluun menemme heilumaan. Syyskuun puolivälin jälkeen kiire helpottaa ainakin vähän.

Se onkin hyvä, koska pedagogisten, lasten kanssa touhuamisen ja nukkumisen lisäksi aion ehtiä myös harrastaa. Olen ilmoittautunut kirjoittajakouluun, jonka tavoitteena on kirjoittaa ensi vuoden aikana julkaisuvalmis romaanikäsikirjoitus. Ensi kesänä voin siis ehkä jo lähetellä ihan oikeasti laadukasta ja kunnolla työstettyä tekelettä kustantamoihin... Olen innoissani!

Olen myös hakenut yliopiston luovan kirjoittamisen aineopintoihin, mutta sinne pääsy on kiikunkaakun, koska hakijoiden taso on niin älyttömän kova. En siis suhtaudu siihen toteutuvana projektina, vaikka kaikkeni olen kyllä pääsykokeen ennakkotehtävään antanut. Olen työstänyt sitä nyt kuusi viikkoa. Ei kai se nyt ihan huono voi olla?

Olemme kirjoittajakaverieni kanssa perustaneet kirjoittajapiirin. Tapaamme joka toinen maanantai, ja se on ihan parasta!

Toimin lisäksi arkeologian opettajana työväenopiston arkeologian harrastajille suunnatulla kurssilla. Tiedossa on tosi mielenkiintoinen syksy, joten voisit sinäkin ilmoittautua mukaan. Vai mitä?

Mutta ennen näitä syksyn rientoja uurastan vielä ahkerasti tämän hetkisen missioni parissa: gradu valmiiksi. Haluan siis saada ekan version gradustani valmiiksi ennen kuin pedagogiset ja romaanisessio alkavat. Voin sitten syksyn aikana pikkuhiljaa muokata ja hioa gradua, mutta en halua enää joutua lukemaan tuhansia sivuja ja kirjoittamaan kymmeniä liuskoja saatika analysoimaan aineistoani.

Vedetään yhteen: gradu kahdessa viikossa, opettajan pedagogiset yhdeksässä kuukaudessa, romaani kymmenessä kuukaudessa ja siinä sivussa vähän opetustöitä. Kaameaa, kuten sanoin. Mutta onneksi kaameus on aina vähän kiehtonut minua, saanut motivoitumaan ja yrittämään sinnikkäästi.