Tiedättekö, demoja ja luentoja + yksi romaani osoittautui elämäni hektisimmäksi syksyksi. Siihen kun vielä lisättiin yksi gradu, draaman kirjoittamisen kurssi, OTE-lehden toimittaminen, ainejärjestön hallituksessa toimiminen sekä perhe-elämä, niin eipä ole ihme, että Opiskelijaäiti on ollut poissa linjoilta.

Oikeasti. Välillä on tuntunut, että lasten ja opettajan pedagogisten opintojen yhdistäminen on sula mahdottomuus. Vauva (joka ei oikeastaan enää ole vauva) oli viikon korkeassa kuumeessa marraskuussa. En voinut häntä yhtenäkään päivänä jäädä hoitamaan, koska väliin olisi jäänyt jotakin sellaista, mikä ei ole korvattavissa lisätehtävillä. Ahdistus maksimus. Onneksi Siippani pystyi olemaan kotona pientä hoitamassa (ja samalla mökkihöperöitymässä).

Olen tapellut milloin kenenkin opettajan kanssa siitä, saako opettaja ilmoittaa kaksi päivää ennen h-hetkeä pakollisesta opiskelutapaamisesta keskellä kirkkainta lauantaipäivää, tai siitä, voinko opettaa käymättä seuraamassa opetettavan luokan aikaisempaa tuntia. Olen leijonaemo, joka katsoo oikeudekseen puolustaa rikkumatonta yhteistä aikaa lasten kanssa edes viikonloppuisin.

Varastin muutaman päivän gradulleni, joka jäi dramaattisesti viilausta vaille kesken ennen syksyn alkua. Sivu kerrallaan oikoluin, kursivoin, tarkastin lähteitä, asemoin ja turhauduin.

Kirjoitin kovassa paineessa draaman tehtävää, koulumaailmaan (kyllä!) sijoittuvaa näytelmää, joka pääsi ihan "oikeiden" näyttelijöiden ruodittavaksi lukukauden lopussa. Se oli syksyn paras päivä, se workshop näyttelijöiden kanssa, mutta vaati omien taitojen hiomista ihan uudelle tasolle.

OTE-lehteen kirjoitin faktaa ja fiktiota, haastattelin ja kävin toimituskunnan tapaamisissa. Sitten juoksin ainejärjestön hallituksen kokouksiin ja järjestin parit bileet yhdessä toisen hallitusaktiivin kanssa.

Viimeisellä viikolla ennen joulua olin niin väsynyt, että unohdin kaksi tärkeää tapaamista enkä muista syksyn viimeisestä luennosta mitään, kerrassaan mitään. Taisin seilata Facebookin merillä koko luennon ajan.

Mutta.

Voitin sanaharkat opettajien kanssa. Sivu kerrallaan gradu tuli valmiimmaksi ja on jo kansissa ja tarkastettavana. Draaman kirjoittamisen kurssin suoritin erinomaisin arvosanoin ja osallistuin kahden onnistuneen OTE-lehden numeron toimittamiseen, päätin olla mukana ensi vuodenkin hallituksessa. Parasta kaikista on kuitenkin, että perhe-elämä hengittää syvään.

Jaksan siis herättää henkiin rakkaan blogini. Tiedän jo, mitä seuraavaksi tänne kirjoitan. Jääkää odottamaan!