Sain professorilta sähköpostia, että rupeanko väsäämään väitöskirjaa. Sanoin, että joo.

Siinä sitä sitten palloteltiin, tutkimuksen aihetta. Artikkeliväitöskirja vai monografia? Mitäs tykkäisit sanojen etymologioinnista? Olisiko tuo mytologisen sanaston tutkimus mitään, sitä ei kovasti ole tutkittu? Entäs toi arkeologia, mistä aiheesta teitkään gradusi?

Oikeastaan mua kiinnostaisi tuo eteläsaame. Vähän kaikki mutta erityisesti niiden maahantulo. Kun siitä on esitetty kiintoisia ajatuksia, että ei ne eteläsaamen puhujat oikeastaan tulleetkaan pohjoisesta vaan suoraan lahden yli... Sitä mä oon miettinyt jo pitemmän aikaa. Onks se ihan hullu ajatus?

Niin, ja sitä piti viel kysyä, kun on nuo pedagogiset kesken. Että voinko mä hakea jatko-opiskelijaksi, vaikka maisterin paperit eivät vielä virallisesti mun käsissä olekaan?

Kaikkea mietittiin, paljon. Tällaiseen päädyttiin: artikkeliväitöskirja eteläsaamen kielestä ja eteläsaamea puhuneeseen väestöön liitettävistä arkeologisista muinaisjäännöksistä. Toinen ohjaajani on fennougristi, toinen arkeologi. Kyseessä on siis puhtaasti monitieteinen väitöskirja, jossa sovellan tasavertaisesti niin arkeologista kuin kielitieteellistä teoreettista taustaa. Tiettävästi (korjatkaa, jos olen väärässä) olen eka Suomessa, jolla on maisterin paperit sekä arkeologiasta että fennougristiikasta (no, sitten kun päätän käydä pyytämässä papereita tiedekunnasta).

Pitäisi purkittaa viimeiset pedagogiset opinnot, aloittaa jatko-opinnot, kirjoittaa romaani valmiiksi, tenttiä muutama kirjallisuustieteen kurssi, selättää luovan kirjoittamisen opinnot ja hoitaa lapsia sekä Siippaakin. Keväästä tulee nähtävästi kiireinen.

Ylpeä olen itsestäni ja innoissani tulevista haasteista. Kohta en enää tituleeraa itseäni opiskelijaäidiksi vaan jatko-opiskelijaäidiksi. Jiihaa! Nyt vaan sitä apurahaa tänne ja sassiin! :D