Voit vilkaista kalenteriani. Kaikki tapaamiset hyvässä järjestyksessä, työn ja opintokurssien ajat, paikat ja suoritukset setvittyinä niin, että pystyn suorittamaan reilu 120 opintopistettä yhden vuoden aikana sen tavallisen 60 sijaan. Kirjahyllynikin voit tarkistaa ja huomata, että rakkaani ovat hyllyssä tarkasti mietityillä paikoillaan. Ja auta armias sitä, joka menee työntelemään kirjojani niin, ettei niiden selkämys ole millilleen hyllyn reunan tasalla!

Mutta oikeasti, siihen se loppuu, kirjoihin ja opintoihin ja töihin.

Kotimme on kaaoksessa. Roskat pursuavat roskiksista. Keittiö on imuroitu viimeksi yli viikko sitten, joten lattialta voi käydä tarkistamassa viime päivien ruokalistamme. Pölykoirien invaasio alkoi jo vuosia sitten enkä ole jaksanut nostaa kättäni sen voittamiseksi. Lasten lelut olkoot miten ovat. Kerään ne pois sitten, kun seuraavan kerran pitää nähdä lattia imuroimisen vuoksi.

Tiskit sentään ladon koneeseen päivittäin. Ja pyykkiäkin pesen - se onkin mieli kotityöni. Muuten olen päättänyt olla stressaamatta siisteydestä. Imurointi joka toinen viikko riittäköön. Pölyt voi pyyhkiä ylähyllyiltä kaksi kertaa vuodessa ja ikkunat pestä parin vuoden välein. Lattiat pyyhitään vain pakottavan tarpeen tullessa.

Tiedän, että on sellaisia, jotka eivät voi sietää likaa ja epäjärjestystä. Mutta minun elämäni on onnellista, kun saan rehellisesti sanoa kodin järjestämiselle YÄK ja järjestää mieluummin niitä asioita, joita on mukavaa järjestää (kirjoja, opintoja, töitä, juhlia...). Kun olen kotona eikä tarvitse stressata siitä, että taas lasten kaikki kaksisataa tussia kierivät pitkin lattioita kilpaa ulkoa kulkeutuneen hiekan kanssa, voin hyvällä omatunnolla suunnata energiani äitiyteen. Voin lukea kirjoja lapsille sen aikaa, jonka muuten ahdistuisin hellasta, jota ei ole viime viikon jälkeen pyyhitty rasvatahroista. Tai voin auttaa lapsia rakentamaan majan, jota ei tarvitse purkaa, koska olohuoneen muka pitää olla ennen nukkumaanmenoa siisti.

Lapset tykkäävät enemmän äitienergiasta kuin siivoamisesta.