Poistuin tänään yliopistolta (toiset) maisterinpaperit kourassani.

Kun kävelin auringonpaisteessa Feeniks-kirjaston ja päärakennuksen välistä ja ohitin Yliopistonmäen suihkulähteen, vedet kihosivat silmiin ja samalla hymyilytti niin, että huulet olivat ratketa. Mutta ei, en ajatellut, että vihdoin pääsen pois täältä.

Tein pedagogiset opinnot ja äidinkielen opettajuuteen vaadittavat aineenopinnot. Olen siis periaatteessa käypää opettaja-ainesta. Opettaminen on kivaa ja antoisaa. Kaiken lisäksi työllisyysnäkymät ovat varsin hyvät. Opettajana ei myöskään tarvitse miettiä, mistä repiä rahat opintolainan maksuun ja lasten elättämiseen ja omiin vaatteisiin.

Tein luovan kirjoittamisen opintoja, jotka yhä ovat kesken ja joita jatkan vielä ensi lukuvuonna täydennysopiskelijana. Luova kirjoittaminen ei todennäköisesti koskaan elätä minua, vaikka saisinkin kirjoituksiani julki. Silti luova kirjoittaminen on yksi parhaimmista asioista, joita akateeminen tai ylipäätään mikään perheen ja ystävien ulkopuolinen maailma on tarjonnut.

Tein fennougristiikan opinnot, ja pro gradustani tarkastajani kirjoittivat: "aihe on poikkeuksellisen vaativa" ja "työn rakenne on hyvä" ja "työssä on hyvin yhdistetty sekä kielitieteen että arkeologian tutkimuksia". Olen kertakaikkisen onnellinen siitä, että olen osannut yhdistää kielitiedettä ja arkeologiaa niin, että siitä vallan kehutaan. Aihekaan ei tuntunut "poikkeuksellisen vaativalta" vaan niin haastavalta kuin olin odottanutkin. Graduprosessini aikana en juurikaan kokenut edes sitä kuuluisaa graduahdistusta, josta monet vouhkaavat.

Niinpä kävellessäni Yliopistonmäellä ja heilutellessani kädessäni tuoretta todistustani ajattelin, että yliopisto on se paikka, jonne kuulun ja jossa haluan urani tehdä. Yliopisto on niin tuttu ja tärkeä ja rakas, että se on kuin toinen koti. Voisin olla opettaja - jos saan opettaa yliopistolla. Haluaisin olla kirjailija - jos saan kirjoittaa aiheista, joissa voin käyttää hyväkseni akateemista osaamistani. Ehdottomasti haluan olla tutkija ja yhdistää arkeologiaa ja kielitiedettä (vaikka juuri taannoin kuulin eräältä auktoriteettitaholta, että näiden tutkimusalojen yhdistäminen on mahdotonta...).

Niinpä ex-opiskelijaäiti sanoo nyt näin:

<3 yliopisto <3

 

PS. Koska en enää ole opiskelijaäiti vaan jatkossa pikemminkin täydennysopiskelijaäiti sekä jatko-opiskelijaäiti ja koska Vauva ei oikeastaan enää ole Vauva, suunnittelen muutoksia blogini nimeen ja sen sellaiseen. Pysy siis kuulolla!