Minut on viimein virallisesti hyväksytty suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen jatko-opiskelijaksi. Viime päivien illat ovatkin kuluneet tutustuen uuden tutkinnon tuomiin käytännönasioihin ja vähän kaikkeen muuhunkin väikkäriin liittyvään.

Sain professoriltani suosituksia sähköpostilistoista, joille minun kannattaisi liittyä, joten olen nyt lähetellyt liittymispyyntöjä sinne ja tänne.

Minun pitäisi kirjoittaa esittelyteksti väitöstutkimuksestani yliopiston nettisivuille. Kunhan ehdin tehdä sellaisen, esittelen sen myös täällä blogissani teidän, armaiden lukijoideni, iloksi.

Toinen ohjaajani, joka on arkeologian puolelta, oli varsin innostunut siitä, että teen jatko-opintoja osittain myös arkeologiaan liittyen. Lisäksi hän muisti tavatessamme kertoa kaikille muillekin paikalla olleille, että minä olen äikänope ja siten osaan kommentoida asiantuntevasti kielenhuoltoasioihin.

Kuten sanottu, tutkimukseni käsittelee eteläsaamen kieltä (ja eteläsaamen puhuma-alueen esihistoriaa). Valitettavasti en osaa eteläsaamea - puhun ainoastaan pohjoissaamea ja sitäkin aika huonosti. Niinpä rupesin selvittämään eteläsaamen opiskelumahdollisuuksia, ja kävi ilmi, että Ruotsissa on monen yliopiston verkosto, joka järjestää laajoja eteläsaamen etäkursseja netissä. Tänään otin yhteyttä entiseen opiskelupaikkaani Uumajan yliopistoon ja kysyin, olisiko minun mahdollista osallistua kyseiselle kurssille suomalaisesta yliopistosta käsin. Pitäkää nyt peukkuja, että se onnistuisi! Voi, olisipa hauskaa taas päästä opiskelemaan Ruotsissa (vaikka vain netin välityksellä) ja vielä mielenkiintoisinta mahdollista aihetta!

Niin, ja kysyin oppiaineeltani, saanko oman työpisteen yliopistolta. Kuulemma saan. Miettikää, oma työpiste yliopistolla! Tässähän alkaa tuntea itsensä ihan oikeaksi tutkijaksi.

Olen niin innoissani!

Intoani latistaa ainoastaan se, että väitöstutkimukseni rahoitus on vielä täysin auki. Elo-syyskuussa aukeaa paljon apurahahakuja ja tohtorikoulutettavien paikkoja, joita aion hakea, mutta niiden saaminen on täysin sattumanvaraista. Harmittaa, koska näillä näkymin ensi syksyn leivästä tulee aika laiha. Onneksi nykyisestä työpaikastani on luvattu sijaisuuksia, joilla toivon mukaan voin elättää perheeni edes jotakuinkin kunniallisesti. Mutta ihan oikeasti, toivokaa nyt puolestani, että rahoitus tutkimukselleni löytyisi pian. Tämän motivoituneempaa väitöskirjantekijää on vaikea löytää.