Tunnen itseni ihan oikeaksi tutkijaksi, nyt kun kesäloma on selätetty ja olen aloittanut väitöstutkimustani oikein tosissani.

Viime viikolla kirjoitin apurahahakemusta. Elokuussa on kahden apurahan hakuaika, syyskuussa yhden. Syyskuussa tulevat hakuun myös Turun yliopiston tohtorikoulutettavien palkalliset paikat, ja niitäkin aion hakea.

Harmi, että apurahahakemuksen kirjoittaminen on niin kamalaa. Yleensä apurahaa haettaessa kaksi dokumenttia ovat ylitse muiden: lyhyt tiivistelmä tutkimuksesta ja laajempi työsuunnitelma. 1000 merkin tiivistelmästäni tuli vähällä vaivalla yllättävän hyvä, mutta työsuunnitelman mahduttaminen viiteen sivuun tuntui mahdottomalta tehtävältä. Sain apua veljeltäni, paatuneelta apurahanhakijalta ja -saajalta. Hänen hakemusmallinsa vaikutti mainiolta, joten käytin sitä omani pohjana.

Sitten lähetin työsuunnitelmani ohjaajalleni.

Kuulemma suunnitelmani on ok, mutta - tietenkin mutta. Apurahahakemuksenhan ei kuulu olla ok vaan loistelias.

Ok-kommenttinsa jälkeen ohjaajani antoi pitkän listan korjausehdotuksia. Hän oli tehnyt todella huolellista työtä, ja jaksan yhä ihmetellä, miten hän viitsii ja ehtii paneutua asioihini niin syvällisesti. En usko, että voisin saada parempaa ohjaajaa. Korjausehdotukset olivat oivia, ja näin, miten apurahahakemukseni parani korjaus korjaukselta. Ja sain sen lähdeluetteloineen mahtumaan viiteen sivuun!

Nyt hakemus on pienellä haudontatauolla, ja olen keskittynyt pienen pro gradu -katsauksen kirjoittamiseen. Tarkoitus on lähettää kyseinen teksti erääseen alan julkaisuun, mutta ainakin tällä hetkellä kirjoitus on niin kauhea, että en tiedä, mitä siitä tulee. Olen katsausta varten selannut graduani edestakaisin, ja jatkuvasti sieltä nousee esiin emävirheitä ja muita nolouksia. Miten on mahdollista, että sain mokomasta työstä eximian? No, olen yrittänyt nähdä tämän katsauksen kirjoittamisen myös virheiden oikomisen mahdollisuutena.

Tuleva syksy tuo tullessaan väitöskirjani ensimmäisen artikkelin kirjallisuuteen tutustumista ja aineistonhankintaa sekä tutkimuksen käytännönasioiden ratkomista. Lisäksi olen ilmoittautunut parille tutkimusta englanniksi -kurssille. Aiemmin kesällä suunnittelin meneväni myös eteläsaamen kurssille Uumajan yliopistoon, mutta nyt näyttää siltä, että myöhäisen ilmoittautumiseni takia en sille pääse. Ensi vuonna olen aikaisemmin liikkeellä!

Ensimmäisestä lukukaudesta jatko-opiskelijana näyttää tulevan varsin hyvä. Sain oman työpisteenkin fennougristiikan tiloista, ja olen siitä naurettavan onnellinen. Nyt kun vielä saisin jonkin apurahan. Tutkimukseeni panostetut rahat eivät taatusti menisi hukkaan.