Meinas muuten hermot mennä perjantaina. Olen nimittäin aloittanut väitöskirjani ensimmäisen osatutkimuksen tekemisen. Se näyttää tältä:

SaaS aepie; SaaU aahpee; SaaP aahpie; SaaL āhpē; SaaN áhpi; SaaI ääpi; saaK ää'pp.

Näyttää aika kesyltä, eikö vain? Kyseessä on saamen kielten sana, jonka merkitys on 'aava meri, avomeri; (laaja) suo, aapa'. Se on kantaskandinaavinen lainasana eli lainattu errästä ruotsin ja norjan kieltä edeltävästä kielimuodosta. (SaaS on englanninkielinen lyhenne eteläsaamen kielelle, ja muut lyhenteet vastaavasti nimiä muille saamelaiskielille.) Merta merkitsevät saamen sanat oli melko helppo kirjoittaa, ja koska se oli ensimmäinen tietokantaan tallentamani sana, puhkuin intoa.

Sitten:

SaaS skálttjuo; SaaL sjkaltjō; SaaN skál)u; SaaI skȧlǯu; SaaSk kälǯǯ; SaaK kāl̅ǯ. ('simpukankuori, kotilo, näkinkenkä')

Kuten näette, suomalaisesta näppäimistöstä ei todellakaan löydy näitä viehättäviä tarkkeita, joilla saamen sanat kirjoitetaan. Kirjoitusohjelmassa on toki erikoismerkkien valikoima, mutta se ei ole erityisen helppokäyttöinen, ja yhden sanueen tallentaminen tietokantaan kesti vartista puoleentuntiin. Tallensin kuuden tunnin aikana huimat 20 sanaa, ja päivän lopussa olin valmis heittämään tietokoneen ikkunasta ulos.

Parastahan on siis se, että näitä sanoja on ainakin 200 lisää. Ai niin ja se, että minun pitäisi itse vielä etsiä sellaisia kantaskandinaavisia lainasanoja eteläsaamen kielestä, joita ei kukaan ole vielä löytänyt. Se vasta rentouttavaa hommaa onkin.

Liekö johtunut hermostuttavan hitaasta tutkimustyöstä, mutta perjantai-ilta lasten kanssa oli sekin hermoja raastava. Meteli ylitti kaikki sallitut desibelit, eikä lapsia rauhoittanut mikään. Onneksi he olivat mummun ja vaarin hoivissa lauantaista sunnuntaihin. Tuuletin mieltäni hyvässä seurassa, nukuin sunnuntaina pitkään ja muokkasin romaanikäsikirjoitustani muutaman tunnin. Se alkaa olla aika hyvällä mallilla!

Enää en kadu yhtään tutkijaksi ryhtymistä toisin kuin perjantaina nukkumaan mennessäni. Oikeastaan tämä sanojen keskellä istuminen on loppujen lopuksi aika kivaa. Hyvä on myös tietää, että kun olen saanut tutkimuksen kielitieteellisen puolen valmiiksi, voin siirtyä seuraavaan vaiheeseen: arkeologiaan. Näiden kahden tieteenalan vuorottelu varmasti helpottaa kyllästymistä tutkimusaiheeseen.

Rautaisin hermoin uuteen viikkoon!