Olen päättänyt, että en voi enää kutsua Vauvaa Vauvaksi. Vauvahan on kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta vanha. Ei siis todellakaan mikään vauva enää.

Vauvalla itsellään on ristiriitaiset tunteet Vauvasta lapseksi siirtymisestä. Toisaalta hän haluaa olla iso tyttö ja tehdä ehdottomasti kaiken itse, vaikka sitten huutamalla ja raivoamalla, jos ei muuten onnistu. Vanhemmat eivät saa auttaa, koska Esikoinen, Vauvan isovelikin, on kuulemma iso tyttö ja tekee kaiken itse.

Sitten tulee niitä tilanteita, joissa Vauva toteaa: "Mää pie auva." Näin hän perustelee esimerkiksi väsyaamuisin sitä, että hän haluaa äidin syöttävän itseään. Myös tarve päästä syliin on hyvä syy esittää vauvempaa kuin on. Siihen äiti vastaa, että nyt olet ihan höpsö, koska kyllä iso tyttökin pääsee syliin. (Toisaalta syliin on päästävä aina JUURI SILLOIN, kun äiti tai isä tekevät ruokaa, syövät, juovat kuumaa teetä, siivoavat tai muuten kohdistavat huomionsa muualle kuin Vauvaan.)

Vauvaperusteluista huolimatta Vauva on jo iso. On aika suorittaa blogissani siirtymäriitti ja ruveta kutsumaan häntä jollain muulla nimellä.

Täten ilmoitan Vauvan uudeksi bloginimeksi Kuopus. Olkoon nimen voima hänen kanssaan.

 

PS. Omaa oikeaa nimeään Vauva - äh, siis Kuopus - ei osaa vielä sanoa lainkaan, vaikka kaikkien läheisten nimet ääntyvät sujuvasti.