Ei ole tullut paljon kirjoiteltua viime viikkoina.

Arvaatte varmaan, että suurin syy on ollut illat ja yöt hereillä pomppiva Vauva. Aloin olla todella uupunut yhä vain myöhemmiksi venyviin iltoihin, jotka aiheuttivat aivan liian lyhyet yöunet Vauvalle ja myös minulle sekä Siipalleni. Esikoinen on onneksi hyvä nukkuja ja onnistui (yleensä) saamaan unenpäästä kiinni silloinkin, kun Vauva mellasti viereisessä huoneessa.

Tilanne kulminoitui viime torstai-iltana ja perjantaiaamuna. Vauva nukahti yöunilleen vähän ennen puoltayötä. Olin hermot riekailena enkä mitään niin halunnut kuin päästä nukkumaan. Seuraavana aamuna herätys oli tietysti normaaliin aikaan kello 6.45. Vauva oli herännyt kerran yöllä, eli unta hän sai yhden neljän tunnin ja yhden kolmen tunnin pätkän. Seitsemän tuntia riittää hädin tuskin aikuisellekaan!

Arvatkaa, heräsikö Vauva.

Oikein arvattu. Saimme hänet ylös muutamaa minuuttia ennen kuin piti lähteä päivähoitoon. Kun Vauva tajusi, ettei ehtisi enää syödä aamupalaa, hän sai valtaisan raivokohtauksen, minkä seurauksena päivävaatteita ei saanut puettua hänen päälleen. Tilanne oli stressaava, sillä Esikoinen piti viedä eskariin sovittuun aikaan ja minun piti päästä tutkimukseni ääreen, että ehtisin tehdä töitä ennen kuin Esikoinen tarvitsisi taas hakea eskarista sovittuna ajankohtana.

Saimme viimein Vauvalle puettua legginsit ja paidan sekä ulkotakin ja pipon. Tungin loput vaatteet kassiin, otin Vauvan ja marssin päivähoitoon kiljuva ipana kainalossani. Onneksi hoitaja asuu 20 metrin päässä naapuritalossa, eli kylmettymisen vaaraa ei ollut.

Huutava Vauva taisi olla hoitajallekin jonkinlainen herätys siihen, millaisia iltamme ja yömme ovat. Olen toki niistä hänelle puhunut ja toivonut, että päiväunet jätetään pois. Hoitaja on sanonut, ettei Vauva jaksa koko päivää ilman päiväunia, vaikka kotona viikonloput menevätkin kevyesti ilman nokosia. Nyt hän ehdotti itse, että jätetään päiväunet pois. Alkaen tämän viikon maanantaista Vauva on päiväunien sijaan katsonut hoidossa pari jaksoa Pikku Prinsessaa.

Kirjoitan tätä illalla kello 20.45. Vauva huusi minulle yläkerrasta kello 20.15, että haluaa nukkumaan. Menin peittelemään ja pötkötin hetken hänen vieressään. Hän nukahti kymmenessä minuutissa ennen puoli yhdeksää. Viime yön hän nukkui havahtumatta ja heräsi aamulla vasta, kun tulin yläkertaan suihkuun.

Minä olen päässyt nukkumaan jo yhdeltätoista. Kun herään aamulla kahdeksan tunnin yöunien jälkeen, ei väsytä, vaikka ulkona on pilkkopimeää. En edes muista, koska olen ollut näin virkeä aamusta iltaan.

Tämä oli juuri oikea ratkaisu.