Viime viikolla oli talviloma eskarista. Koska yliopistosta ei ole mitään talven riemuja juhlistavaa lomaa, Esikoinen meni päiväkotiin lomaviikon ajaksi.

Esikoinen ei ennen ole ollut päiväkodissa, ja sinne meneminen jännitti häntä paljon. Itse asiassa hän oli niin hermostunut, että ensimmäistä päiväkotipäivää edeltävänä yönä hän näki kaamean painajaisen. Unessa hänen huoneeseensa tuli elävä luuranko. Siippani, joka painajaisen aikaan oli vielä hereillä, kertoi myöhemmin, että Esikoinen oli itkenyt eikä uskaltanut nukkua yksin. Niinpä hän sai isänsä nukkumaan patjalle lähelleen.

Luurankouni mietitytti Esikoista monta päivää. Yleensä iltasadun jälkeen hän jää vielä puuhailemaan jotain sänkyynsä, lukemaan tai piirtelemään, mutta nyt hän makasi hiljaa monena iltana. Viikon loppupuolella lopulta kysyin, mikä lasta mietityttää. Hän vastasi pelkäävänsä luurangon tulevan takaisin hänen uniinsa. Pelkoa ei helpottanut vakuuttelut, että sama uni toistuu vain harvoin. Esikoinen sanoi, että on ennenkin nähnyt luurankounta, joten se voisi ihan hyvin tulla takaisin.

Lopulta keksin yhdistää painajaisunen päiväkotiin, joka oli jännittänyt esikoista niin. Sanoin, että ehkä luuranko olikin päiväkodin metafora (kyllä, Esikoinen tietää, mikä on metafora, terveisin, äikänope). Päiväkoti oli näyttäytynyt unessa pelottavana luurankona, koska Esikoinen ei tiennyt, miten päiväkotihommat toimivat ja miten hänen pitäisi siellä olla. Sitten sanoin, että nythän sä jo tiedät millaista siellä on, ei se luuranko enää tule pelottelemaan.

Äidin ontuva älynvälys tuntui auttavan, sillä samana iltana Esikoinen otti jälleen piirustuspaperia sänkyynsä ja piirsi itsestään kuvan kukkaniityllä auringonvalossa ja sateenkaaren alla. Sen jälkeen iltapuuhat ovat sujuneet jälleen normaalisti. Vieläkään Esikoinen ei tosin halua meidän lukevan kesken jäänyttä Katja Krekelän Hurjalinna -kirjaa, joka on liian pelottava, vaikka siinä ei luurankoja olekaan.

Mutta kaikki aikanaan. Eskarilainen on kuitenkin vielä aika pieni, ja pienillä on isot pelot. Enkä minäkään nukkuisi hyvin sen jälkeen, kun makuuhuoneeseeni olisi kävellyt oikea luuranko.