Minulla on kaksi luonteeltaan täysin päinvastaista lasta. Esikoinen on rauhallinen, ujo ja paljon aikuisen tukea tarvitseva. Kuopus on itsenäinen, sosiaalinen ja aina meno päällä. Luonteen eroista johtuen Esikoinen saa usein enemmän huomiota kuin Kuopus. Häntä on neuvottava monissa asioissa kädestä pitäen, kun taas Kuopukselle voi vain kerran näyttää, mitä pitää tehdä, ja sen jälkeen hän osaa itse.

Esikoinen myös  varastaa huomion (tahattomasti) Kuopukselta. Kun Kuopus on vaikkapa piirtänyt hienoja pääjalkaisia ja minä kehun niitä, Esikoinen tulee työntämään Kuopuksen syrjään ja vaatimaan "enkö minäkin osaa piirtää hienosti", vaikka hän ei juuri sillä hetkellä ole edes piirtänyt mitään. Kun näin tapahtuu, Kuopus vetäytyy sopuisasti syrjään leikkimään itsekseen ja antaa Esikoiselle tilaa.

Luulen, että tämä kostautuu öisin. Kaikki te olette lukeneet rikkonaisista öistämme. Entä jos kyse onkin siitä, että Kuopus ottaa paikkansa ja tarvitsemansa huomion yöllä, kun Esikoinen nukkuu? Kuopus on kuitenkin aika pieni, vasta kolme vuotta täyttänyt. Hän tarvitsee paljon huomiota ja läheisyyttä, vaikka hän tomerana tyttönä ehkä päivisin muuta viestittää.

Niinpä olen nyt erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että Kuopus saa joka päivä ihan kahdenkeskistä aikaa kanssani. Olen reagoinut Esikoisen huomionviemistilanteisiin niin, että en anna hänelle huomiota silloin, kun huomion tarpeessa on Kuopus. Olen selittänyt Esikoiselle, että hän ei tällä kertaa ole tehnyt mitään, mitä minun juuri nyt pitäisi kommentoida vaan nyt on Kuopuksen vuoro. Olemme myös järjestäneet niin, että Kuopus pääsee välillä ihan kahdestaan puuhailemaan vaikkapa mummonsa kanssa.

Esikoinenhan on saanut niin isän, äidin kuin isovanhempien jakamatonta huomiota vaikka kuinka paljon, koska hän on ensimmäinen lapsi ja myös isovanhempien ensimmäinen lapsenlapsi. Hänellekin on varmaan ollut kova paikka luopua tästä erikoisasemasta, mutta eiköhän se tee hänelle ihan hyvää. Kysehän ei ole siitä, että sivuutan hänet kokonaan. Mielestäni hänen pitää vain oppia, että muutkin ovat ansainneet huomiota eikä se ole häneltä pois.

Kuopus nauttii siitä, että saa aikuisen huomion kokonaan itselleen. Yötkin ovat parantuneet, vaikka tämä ei nyt ehkä ole ainoa ja suurin syy öiden rauhoittumiseen. Olen kuitenkin läksyni oppinut: molemmat lapseni tarvitsevat ihan yhtä paljon huomiota, vaikka ei siltä aina näytäkään.