Sain Kuopukselta flunssan juuri sopivasti siksi viikonlopuksi, jonka Siippa vietti Jukolan viestissä suunnistamassa. Kuumetta on vain nimeksi, ja taudin pääoire on kurkkukipu. Kurkkuun todella sattuu aivan järkyttävän paljon, jokainen puhuttu sana raastaa kuin ruostunut raastinrauta. Onkohan kurkkukipu kaikilla muillakin aina tällaista, vai onko näin vain minulla? Kurkkutautini ovat poikkeuksetta lähes lamauttavia. Näin on muistaakseni ollut siitä asti, kun vähän personal training -yritykseni perustamisen jälkeen aloin oireilla ylirasitustilaa. Se ilmeni minulla aluksi jatkuvina kurkkukipuina. Olen toipunut ylirasituksesta, mutta jäljelle ovat jääneet kovat kurkkukivut flunssien yhteydessä.

Makasin siis tänään täysin lamautuneena ja puhekyvyttömänä sohvalla vastuullani kaksi lasta. Jouduimme taudin takia perumaan mukavat, ennaltasuunnitellut ohjelmanumerot, joten lasten pettymys ja levottomuus olivat ymmärrettäviä. Netflix, piirtäminen, palapelit, lautapelit ja muut viihdytysyritykseni jaksoivat kiinnostaa vain hetken.

Sitten lapset alkoivat valittaa nälkäänsä. Jääkaappi oli tietysti tyhjä, koska sunnuntai on perinteisesti ollut ruokakaappien täyttöpäivämme. Mutta epätoivoinen äiti keinot keksii! Sanoin lapsille, että laittakaas te tänään lounasta meille. Oikeastaan se oli läppä, mutta lapset riemastuivat ehdotuksestani niin, että rupesivat heti koluamaan kaappeja. Niinpä pöydälle ilmestyi jauhelihaa ja makaronia, ikivanha pussillinen pähkinöitä, ketsuppia sekä vettä, maitoa ja kaakaota. Ja tietysti astiat. Esikoinen kiipesi pöydälle ylettyäkseen hakemaan lautaset ja lasit, jotka Kuopus kiikutti pöytään. Vallan juhla-ateriahan siitä tuli! Siivosivat vielä pyytämättä ruokailun jäljetkin, sen jälkeen kun olivat puhaltaneet maito- ja kaakaokuplia pilleillä (Esikoinen: "Kun minä laitan ruokaa, saamme juoda pilleillä!") niin, että pöytä lainehti.

Myöhemmin iltapäivällä lasten mummu kävi puolestamme kaupassa, joten kun Esikoinen rupesi väsäämään meille päivällistä, jääkaappi ei enää aivan kumottanut tyhjyyttään. Mummu myös viihdytti lapsia jonkin aikaa, ja loppuilta sujui, kun epätoivoinen äiti keksi, että pidetään yhdessä Muumi-maraton. Katsoimme seitsemän jaksoa Muumeja. Taikuri on pop.

Nyt ipanat ovat nukkumassa, Kuopus kuuluu kuorsaavan nuhansa takaa. Minä voin hyvillä mielin pitää omaa ohjelmamaratoniani loppuillan. Jos vaikka katsoisin Skamin alusta noin sadannen kerran...

PS. Siipan juoksu Jukolassa oli ymmärtääkseni mennyt hyvin. Hänen sijoituksensa omalla radallaan oli 1116.