Esikoisen koulu alkoi, eikä ilmassa ollut ollenkaan niin paljon jännitystä ja hermostusta kuin viime vuonna eskarin alkaessa. Eskari on samoissa tiloissa kuin koulun eka ja toka luokka-aste, joten paikka oli Esikoiselle jo ihan tuttu, ja opettajiakin olimme tavanneet jo viime vuonna. Tiedossa oli myös, että samalle luokalle varmasti tulisi joitain tuttuja eskarikavereita.

Enimmäisen koulupäivän aamuna Esikoista tietysti jännitti - ketäpä uutta pikku koululaista ei olisi jännittänyt? Reippaasti hän kuitenkin marssi koulunpihalta muiden mukana luokkaan. Hän osasi myös mennä iltapäiväkerhoon ja sanoa siellä ohjaajalle, että mummo hakee hänet kello 13.

Kun Esikoinen sitten käveli mummon kanssa kotiin, hän oli kuulemani mukaan niin innoissaan koulusta, että aapinen piti kaivaa repusta kesken matkan. Illalla kotona kuuntelin silmät pyöreänä, miten hän luki tavuja minulle (hän ei oppinut lukemaan tai kirjoittamaan eskarissa). Mietin, onko hän jo ensimmäisenä päivänä oppinut näin paljon.

Siitä se lähtee, pitkän pitkä opiskelutaival: 9+3+5 vuotta olettaen, että Esikoinen haluaa lukioon ja yliopistoon. Veikkaan, että haluaa. Hän on ilmoittanut haluavansa tiedemieheksi, joka rakentaa robotteja. Hän tietää myös, että lukiossa hän valitsee pitkän matikan ja paljon fysiikkaa sekä kemiaa. Jotenkin tuntuu, että yliopisto-opiskelu on täysin uskottava tulevaisuuden skenaario hänelle.

Koululaisen elämään mahtuu muutakin uutta kuin koulu: uusi harrastus.

Reilu vuosi sitten Esikoinen kokeili muutaman kuukauden jalkapalloa, mutta se ei tuntunut sopivalta lajilta hänelle tai perheellemme. Treenejä oli kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi viikottaiset pelit, mikä oli aivan liikaa aikataulullisesti ja jaksamisemme kannalta. Mielestäni näin nuorelle yksi kerta viikossa riittää kodin ulkopuolisiin harrastuksiin, varsinkin sellaiselle luonteelle kuin meidän Esikoisellamme on.

Ilmoitimme Esikoisen partioon. Olen itse ollut nuorena partiossa kymmenisen vuotta ja oppinut kartan lukemisen, nuotion sytyttämisen, laavun rakentamisen ja metsässä selviämisen taidot sekä paljon muuta. Luulen - tai ainakin toivon - että partio on myös Esikoiselle oiva harrastus. Hän pitää jo nyt metsässä liikkumisesta ja on käynyt vaarinsa kanssa jonkin verran suunnistamassa. Huomenna on sudenpentujen ensimmäinen kokoontuminen. Jännää!

Mutta sitä ennen on vielä yksi koulupäivä. Luvassa on muunmuassa Esikoisen ensimmäinen ET-tunti. Itse kävin uskonnontunneilla, joten odotan mielenkiinnollla, millaista elämänkatsomustiedon opetus on.