Meidän perheessämme ei ole autoa. Minä kuljen yliopistolle pyörällä tai kävellen ja bussilla (kävelen yhteen suuntaan, bussittelen toiseen), jos on oikein paljon lunta. Siippani kuljettaa Esikoista kouluun peräpyörällä ja kulkee itsekseen pyörällä ympäri vuoden. Kuopusta ei tarvitsekaan kuljettaa minnekään hoitoon, koska hoitopaikka on naapuritalossa. Jos tulee asiaa esimerkiksi kaupungille, kuljen yhden lapsen kanssa pyörällä ja kahden kanssa bussilla.

Autoton arki sujuu erinomaisesti näin kaupungissa.

Kaikesta huolimatta autottomuus vaatii ehkä autoilua jonkin verran enemmän logistiikkaa ja erityisesti aikaa. Kaupassa käynti on suurin ja aikaa vievin asia arjessamme. Yhteen kaupassakäyntiin on varattava vähintään tunti mutta usein vaatteiden pukemiset ja riisumiset ja muu yleinen sähläys pidentää kauppareissun kokonaispituutta puoleentoista tuntiin, varsinkin talvella. Matka kohti kauppaa kestää kävellen viisitoista minuuttia, takaisin kaksikymmentä. Koska Kuopus istuu vielä rattaissa, otan hänet usein mukaan kauppaan, sillä rattaissa on helpompi kuljettaa tavaraa kuin käsissä kantamalla. Näin saan kuljetettua repun lisäksi kaksi tai kolme kassillista. Käymme kaupassa kaksi kertaa viikossa sekä kerran tai kaksi ostamassa maitoa työmatkan varrelta.

Saa nähdä, miten kaupassakäynti hoituu, kun Kuopus ei enää mahdu rattaisiin. Kehtaanko mennä tyhjien rattaiden kanssa kauppaan, siirrynkö kottikärryihin vai ostanko pyörään peräkärryn? Yksi mahdollisuus on myös siirtyä repusta rinkkaan - sinne mahtuvat kyllä yhden jos toisenkin päivän ruokatarvikkeet.

Pyöräilykaudella liikkuminen esimerkiksi kauempana asuvien kavereiden luokse sujuu, varsinkin jos mukana on vain yksi lapsi. Talvet ovat hankalia. Usein pitää kulkea kahdella bussilla, ja matkoihin pitää varata - jälleen pukemisineen ja sähläyksineen - tunti suuntaansa. Usein kutsunkin vieraita meille.

Emme juuri käy keskustan ulkopuolisissa kauppakeskuksissa (tosin emmepä me muutenkaan juuri shoppaile) tai hoplopeissa ynnä muissa, jos kohde ei ole kävelyetäisyydellä tai yhden bussimatkan päässä.

Onneksi lapsilla on ihanat isovanhemmat, joilta saa tarvittaessa kyydin kauppaan, kun pitää ostaa vaikka leivonta-aineksia ja limsapulloja lasten synttäreille. Seuraava kyytitarve on uuden mikroaaltouunin kuljetus kotiin. Valikoin lähi-Prisman tarjonnasta sopivan mikron, mutta laatikko oli liian painava ja iso käsin kannettavaksi.

En silti kaipaa autoa enkä oikeastaan ajokorttiakaan, jollaista en ole koskaan tullut hankkineeksi. Terveydellekin on hyväksi pyöräillä, kun en näemmä ruuhkavuosiltani juuri muuten jaksa harrastaa liikuntaa. Ja onhan autoton valinta kaiketi hyväksi saasteiden painosta notkuvalle luonnolle.