Daan våhkoen Staaresne lim åarjelsaemien gielem lohkedh. Manne tjijhtje askh juassah desnie, jih im manne naan mujhtieh gåessie manne tjoerim soptsestidh.

No ei kai. En ajatellut kirjoittaa koko tekstiä eteläsaameksi, vaikka kyseinen kieli onkin mielessäni varsin tuoreena juuri nyt. Olin siis pitkästä aikaa Östersundissa opintomatkalla ja sain aimo annoksen kielikylpyä.

Tällä kertaa mukana opintomatkalla oli myös Kuopus. Hän tosin ei ollut mukanani kurssilla vaan seikkaili lumisessa Östersundissa mummonsa kanssa sillä aikaa, kun pidin esitelmän tutkimuksestani eteläsaameksi, pelasin sanapeliä ja yritin auttaa kanssaopiskelijoita syntaktisen analyysin tekemisessä. Ehdimme silti tehdä Kuopuksen ja mummon kanssa yhdessä kaikenlaista, sillä kurssi loppui varhain iltapäivällä. Kävimme kulttuurikeskus Jamtlin museossa ihastelemassa rautakautisia solkia ja luukampoja, joita sisältyy myös tutkimukseni aineistoon. Jamtlissa oli myös joulumarkkinat, jossa näimme ruotsalaisen jultomten (joulupukin). Yhtenä iltana Kuopus sai tavata kurssikavereitani, kun kävimme yhdessä syömässä. Kuopus tosin ei ymmärtänyt eteläsaamea eikä ruotsia, vaikka kaverini toiveikkaina kysyivätkin, josko Kuopus puhuisi ruotsia. Heillä oli käsitys, että suomalaisista 30% on äidinkieleltään ruotsinkielisiä!

Kuopuksen kanssa oli älyttömän helppoa matkustaa. Hän jaksoi pitkät matkustuspäivät ja lentokenttien loputtomat käytävät erinomaisesti. Ihmiset juttelivat hänelle kukin omalla kielellään, ja hän hymyili kaikille aurinkoisesti. Eräässä ravintolassa oli erityisen mukava tarjoilija, joka teki Kuopuksen mieliksi taikatemppuja. Silloin kun joku ei viihdyttänyt Kuopusta, hän viihdytti itse itseään: jutteli itselleen, väritti tai leikki pieniä leikkejä, jotka tekivät pitkistä kävelymatkoista vähän mielenkiintoisempia. Kuopus myös oppi vähän ruotsia (turun murteen kautta): puhuin moneen kertaan, että nyt meillä onkin tenkkapoo, kun oli jokin ongelma. Kuopuspa otti sanan omakseen. Voin vain kuvitella, miten muut hotellivieraat ihmettelivät, miksi lapsi kailottaa "tänka på" hotellin aulassa.

Minä puolestani huomasin, miten aivoni kääntyivät matkan aikana pitkästä aikaa tehokkaasti ruotsin ja eteläsaamen suuntaan. Matkatessani kohti Ruotsia en ymmärtänyt lentokoneen kuulutuksista juuri mitään, mutta takaisin tullessa ymmärsin kaiken. Ensimmäisenä kurssipäivänä en ymmärtänyt lainkaan, mitä opettaja minulle eteläsaameksi sanoi enkä varsinkaan osannut vastata. Toisena päivänä keskustelin jo fennougristiikasta eteläsaameksi (ainakin melkein, sillä eteläsaamen kielessä ei ole käännöstä sanalle suomalais-ugrilainen). Niin se vain on, että jos haluaa oppia jonkin kielen, pitää oleskella kielenpuhujien parissa. Kirjoista pänttäämällä oppii vain teoriaa.

Mutta mihin ihmeeseen sitä pitäisi muuttaa, jos haluaisi puhua eteläsaamea? Ja sujuisiko sellainen muutto lasten kanssa yhtä hyvin kuin lyhyt opintomatka Kuopuksen kanssa?