Tein päätöksen, etten pääsiäisenä tee töitä tai edes mieti työasioita. Sain nimittäin kaksi päivää ennen pääsiäisloman alkua artikkelini referee-lausunnot, joista varsinkin toisen olisin mielelläni jättänyt näkemättä.

Yleiskuva lausunnoista oli hyvä, koska artikkeli hyväksyttiin mainituin korjauksin. Tätä puolsi toinen referee, jolla tosin oli neljä sivua kommentteja ja korjausehdotuksia. Paljon saan siis töitä tehdä ja lukea kirjallisuuttakin jonkin verran lisää. Arviosta jäi kuitenkin miellyttävä maku, ja sain jo paljon hyviä parannusideoita! Lähettäessänihän artikkelia arvioitavaksi tiesin, että tekstiä pitää muokata aika paljon.

Toinen referee esitti hylkäämistä. En edelleenkään tiedä, mikä hylkäämisen puoltamisen syy oli muuta kuin se, että artikkeli oli refereen mielestä heikko, minkä hän tyylikkäästi ilmaisi heti ensimmäisessä virkkeessä. Käsitykseni mukaan (ja toisen saamani arvion perusteella) ensin puhutaan niistä hyvistä puolista, minkä jälkeen on helpompi vastaanottaa kritiikkiä. Tämä hylkäystä ehdottanut ei antanut ensimmäistäkään hyvää kommenttia, ja hänen muut kommenttinsa olivat irrallisia taikka minun henkilööni kohdistuvia. Minun olisi pitänyt lukea lisää tutkimuskirjallisuutta, mutta epäselväksi jäi, mitä tutkimuskirjallisuutta hän jäi kaipaamaan. Artikkelissani kun on ainakin pari sataa lähdekirjaa, -artikkeli ja -raporttia, niin vähän tarkempi aiheiden erittely olisi ollut suureksi avuksi. Onnekseni toisessa arviossa oli oikein listattu, mitä tekstejä referee vielä toivoi minun siteeraavan. Ehkä positiiviseksi asiaksi voi kuitenkin laskea sen, että tässäkin arviossa sentään oli yksi kommentti, josta saanen jotain irti.

Olen toki tietoinen, että jotkut arvovaltaiset tutkijat haluavat pönkittää valtaansa kyykyttämällä muita (nuorempia?) tutkijoita haukkumalla heitä ja heidän tutkimustaan lausunnoissaan. Saamani lausunto ei siis ole mitenkään ainutlaatuinen tapaus. Silti pistää kyllä ajattelemaan, miksi Tutkimuseettisellä neuvottelukunnalla ei ole ohjeita refereille. (Tai jos on, en heidän nettisivuiltaan niitä löytänyt.) Peer-review on kuitenkin tärkeä osa tieteellistä julkaisuprosessia, joten olisi reilua, että sitä valvottaisiin samalla tavalla kuin kaikkea muutakin tieteen tekemistä. Enpä usko, että nielen saamani lausunnon mutisematta. Jotakin aion saada tehtyä tälle muinaiselta menettelyltä tuntuvalle tavalle.

Nämä kaikki päässäni pyörivät asiat aiheuttivat siinä määrin pahaa mieltä, että ne laukaisivat kauhean päänsäryn sekä ahdistuksen, minkä takia päätin pitää pääsiäisenä taukoa töistä. Mutta voi hyvänen aika, miten vaikeaa on olla ajattelematta töitä! En pysty siihen. Jos pystyisin, en kirjoittaisi parhaillani tätä tekstiä.

Olen sentään onnistunut nukkumaan hyvin, antamaan huomiota lapsille ja olemaan avaamatta artikkelitiedostojani nyt kahtena ensimmäisenä pääsiäisen päivänä. Kiireisenä on pitänyt myös lähestyvä ju-jutsuvyökokeen ajatteleminen. Se on pääsiäismaanantaina, ja päässäni vilisevät maigerit ja oitsukit. Välillä pitää hypätä sohvalta kokeilemaan, miten kuristusotteesta vapauduttiin takaata ja edestä tai miten hiusotteesta pääsikään irti.

Jos saan keltaisen vyön maanantaina, olen valmis myös artikkelin korjaukseen ja erityisesti vastinekirjeen kirjoittamiseen refereille. Se se vasta tulikoe onkin. Sellaisen onnistuneesta kirjoittamisesta pitäisi saada suorilta käsin musta vyö.