Kun Esikoinen ensimmäisen kerran kyseli, koska saa kännykän, vastasimme hänelle, että kun hän osaa lukea ja kirjoittaa. Nyt hän osaa.

Äidin ja isän kriteerit puhelimelle ja liittymälle olivat puhelu- ja tekstausmahdollisuus sekä netti, jolla voi käyttää esimerkiksi WhatsAppia. Lapsen kriteeri oli - yllätys yllätys - että puhelimella voi pelata. Ostimme halvahkon älypuhelimen, jota kauppias kehui sopivaksi lapselle, ja liittymän, jossa on halvat puhelut ja viestit sekä hidas mutta rajaton netti. Ajattelimme, että kotona puhelin voidaan kytkeä wi-fiin, jota lapsi voi käyttää pelaamiseen. Kodin ulkopuolella puhelinta ei tarvitse käyttää pelaamiseen tai ohjelmien katsomiseen, joten netin ei tarvitse olla tehokas. Samalla pystymme myös valvomaan, ettei lapsen kaikki aika kulu puhelin kädessä.

Keskustelimme myös sellaisista asioista kuin sovellusten lataaminen, nettikiusaaminen ja puhelimen käyttö iltaisin. Sovimme, että me vanhemmat saamme tarkastaa, mitä sovelluksia Esikoinen on puhelimeensa ladannut. Hänen viestejään emme rupea lukemaan - ne ovat hänen yksityisasiansa. Sanoin kuitenkin, että jos esimerkiksi WhatsApp-ryhmissä tulee ikäviä viestejä, niistä pitää kertoa. Tämä sopi kaikki hyvin Esikoiselle. Puhelimen käytöstä - tai oikeastaan sijoistuspaikasta - iltaisin ja öisin mielipiteemme erosivat. Esikoinen hyväksyi sen, että puhelinta ei käytetä enää iltapuuhien jälkeen mutta halusi, että saa säilyttää puhelinta omassa huoneessaan. Minä olin sitä mieltä, että puhelimen paikka on latauksessa keittiössä. Lopputulos oli, että puhelin on yöllä Esikoisen työpöydällä, eikä siihen saa koskea ennen aamua. Nähtäväksi jää, pystyykö lapsi pitämään näppinsä erossa luuristaan.

Esikoinen osasi heti käyttää puhelinta, tietysti paremmin kuin äitinsä, joka yritti opettaa sen käyttöä. Kun yritin ohjeistaa, Esikoinen tiuskaisi tuskastuneena: "Äiti, mulla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella sun turhia neuvoja."

Esikoinen lähetti isovanhemmille ja muille läheisilleen viestin uudesta puhelinnumerostaan. Moni vastasi yllättyneenä, ja Esikoisen kummi ja vaari intoutuivat soittamaan, vaari jopa kaksi kertaa. Esikoinen ei ole tätä ennen puhunut puhelimessa kovin usein, mutta nyt hän sanoi moneen kertaan, että soittaisipa joku.

Kävin äsken yläkerrassa kuikuilemassa, mitä lapset tekevät. Kuopus melkein nukkui jo, mutta Esikoisen huoneen ovi oli kiinni. Ovessa oli lappu: "Jos tahot tulla niin soita koska kuuntelen äänikirjaa."