En ole mikään bilehile. En käy yökerhoissa enkä juuri baareissakaan. Iltaisin olen töiden, lasten kaitsennan, kotitöiden, kirjoittamisen, treenien ja/tai elämän väsyttämä, joten mieluiten jään kotiin makaamaan (tai tekemään lisää töitä).

Kotibileet tai muut pienen piirin kokoontumiset ovat kaikkein mukavimpia juhlia. Valitettavasti bileitä järjestetään nykyisin valitettavan harvoin. Siksi kai järjestän edelleen joka vuosi synttäribileet. En siis niinkään ikääntymistäni juhlistaakseni (vaikka minulla ei siis ole mitään sitä vastaan - mielestäni elämäni parantuu vuosi vuodelta) vaan päästäkseni ylipäätään juhlimaan. Kai tällaisia juhlia voisi järjestää muulloinkin. Tulisikohan joku, jos järjestäisin?

Yökerhojen huono puoli on humalaiset kähmijät. Olisi kiva käydä tanssimassa, koska tanssiminen on hauskaa, mutta tanssilattialla joutuu usein himokkaiden kännikatseiden - tai mikä pahempaa - koskettelun kohteeksi. Sitä paitsi yökerhoissa soitettava musiikki on nykyään niin kauheaa, että kuka siihen viitsii tanssia? Joku ysäridisko voisi olla kiva, mutta vähäisen yöelämätuntemuksen perusteella sellaista ei ole minun kotikaupungissani saatavilla.

Baarit ovat kyllä mukavia, kunhan ne eivät ole liian täynnä. Baareissa istuminen parantui huomattavasti sen jälkeen, kun vuonna 2007 tupakointi kiellettiin baareissa. Silti baarikäyntini rajoittuvat pitkälti sunnuntai-iltaisiin kirjoittajapiirin tapaamisiin tyhjässä baarissa teetä juoden.

Toisaalta minulle ei ole mikään ongelma juoda teetä bilebaari-iltoinakaan. En ole käyttänyt alkoholia vuoden 2004 jälkeen enkä aio jatkossakaan käyttää. Hauskanpidosta on helppo humaltua ilman päihteitäkin. (Voitte varmistaa esimerkiksi kaikilta ja niiden kavereilta, että saatan vaikuttaa humalaiselta, vaikken ole juonut mitään limonaadia vahvempaa.) Toisten alkoholin käyttö minua ei haittaa, kunhan kukaan ei tule minulle aukomaan päätään tai haastaamaan riitaa.

Kyllä jokaiseen kesään pitää kuitenkin mahtua yksi yö, jolloin pyöräilee kivan baari-illan jälkeen kotiin eksoottisessa lämmössä laskeneen auringon viime säteiden saestämänä. Itse kävin toteuttamassa tämän kesäisen baareilun viime viikonloppuna, kun tuntui, että nyt on pakko päästä tuulettumaan kahden ja puolen viikon sairastamisen jälkeen. Istuin pari tuntia terassilla keskikesän (liiassa) kuumuudessa työkaverini kanssa. Puhuimme töistä mutta myös kaikesta muusta. Olipa piristävää käydä kurkkaamassa, miltä keskusta nykyään illalla näyttää. Sitten pyöräilin kotiin vähän ennen puoltayötä ja ihmettelin, miten yhä tarkenee t-paidassa.

Lienee syytä mainita, että kävin myös laivaristeilyllä pari päivää sitten. En käynyt yhdessäkään laivan baarissa tai yökerhossa. 70% ajasta istuin kirjoittamassa romaania hytissä, puhumassa kaverini kanssa kirjoittamisesta tai nukkumassa, mikä lasketaan kirjoittamistyöksi, koska näin kirjoittamistani inspiroivia unia (valaista ja pussailusta). Loppuaika kului syöden ja lapsille tuliaisia ostaen sekä elämän muista tärkeistä asioista puhuen (miettikää huviksenne, mitä ne ovat). Voi kai tällaisenkin arjesta irtautumisen laskea juhlinnaksi?