Heinäkuun viimeinen päivä, ja katseeni on jo syksyssä. Seuraa jälleen perinteinen katsaus tuleviin aikoihin.

Kevät oli kaamea. Ajattelin töitä kaiket päivä ja yöt. Näyttää siltä, että syksystä ei tule sen helpompaa. On tiedossa paitsi omaa tutkimusta myös kaikenlaista oheistoimintaa. Lisäksi tulevat tietysti harrastukseni, joista kumpainenkin on melko aikaavievä.

Heti elokuussa minun pitäisi keskittyä toimitussihteerin hommiini tieteellisessä aikakauslehdessä. Tämä on ensimmäinen vuoteni tässä hommassa, ja opeteltavaa riittää. Onneksi minulla on mukavat päätoimittaja ja taittaja apunani.

Toimitushommien jälkeen on keskityttävä erääseen keväällä alkaneeseen projektiin. Tarkoitus on kerätä melko valtava määrä dataa kymmenistä suomalais-ugrilaisista kielistä. Minunkin kontollani on kymmenisen kielen datan keruu. Onneksi projekti on mielenkiintoinen, ja saan kerätä aineiston erityisesti minua kiinnostavista kielistä, muun muassa lähes kaikista saamen kielistä.

Syksyn isoin työurakka liittyy niin ikään saameen. Minut nakitettiin opettamaan eteläsaamea. Homma on iso, sillä kurssi on 50 tunnin laajuinen ja sisältää paitsi perinteistä kielioppia, keskustelu-, lukemis- ja kääntämisharjoituksia myös kielihistoriaa. Aloitin kurssin tekemisen jo keväällä, mutta monta luentoa on vielä valmistelematta. Odotan kuitenkin innolla! Opettaminen on ihanaa. On upeaa, että minulla on mahdollisuus tuoda tätä pientä uhanalaista kieltä suomalaisten tietoisuuteen.

Omaa tutkimusta pitäisi myös saada edistettyä. Yksi tai kaksi artikkelia olisi tarkoitus ehtiä vääntää ennen vuodenvaihdetta. Tutkimus jäi siedettävään kuosiin ennen kesälomaa, joten enköhän jotain saa jossain välissä tehdyksi.

Syksyllä on edessä myös omien eteläsaamen opintojeni jatkuminen Ruotsissa. Heti syyskuun alussa pitäisi matkustaa kurssitapaamiseen. Kovin paljon aikaa en näille opinnoille voi budjetoida, mutta sen verran, että saisin vielä tämän vuoden ja ensi vuoden opinnot tehtyä kunnialla.

Tässä kohtaa on ihmeteltävä, lopetanko koskaan opiskelua: ensin arkeologiasta maisteri, sitten fennougristiikasta maisteri, nyt eteläsaamen opintokokonaisuus. Kai jonnekin kohta perustetaan luovan kirjoittamisen maisteriopinnot, ja sitten on pakko hakea niihin...

Kirjoittamisen sarallakin tapahtuu. Osallistun tänä syksynä kurssille, jossa tavoitteeni on viimein saada esikoiskäsikirjoitukseni muokattua julkaistavaan kuntoon. Siitä on jo neljä kustantajaa ollut kiinnostunut, mutta se jokin tarinasta on puuttunut, koska kustannussopimusta ei kuitenkaan ole vielä syntynyt. Ehkä tämän syksyn jälkeen! Toinen käsikirjoitukseni, jonka ensimmäisen version itse asiassa tänään sain valmiiksi, jää muutamaksi kuukaudeksi tauolle.

Töiden, opiskelun ja kirjoitusharrastuksen lisäksi ajattelin tavoitella oranssia vyötä ju-jutsun syysleirillä marraskuussa. Kävinpä sitten viime sunnuntaina harjoittelemassa vähän tekniikoita sitä varten ja - no aikamoista sekoiluahan se oli (mutta hauskaa sellaista!). Nähtäväksi jää, saanko lupaa osallistua kokeeseen.

Sitten on ju-jutsuseuran vuosijuhla. Haluaisin kovasti osallistua, mutta voinko? Olen vasta harrastuksen aloittanut, enkä tunne ju-jutsusta paljon ketään. Pelkään, että siellä tapahtuu niin kuin aina, kun olen isossa porukassa: istun yksin jossain nurkassa ja itken häpeästä, kun en uskalla mennä juttelemaan kenellekään. Että minun pitääkin olla tällainen sosiaalisesti rajoittunut yksilö, joka ei osaa edes säästä puhumisen alkeita. Jos kuitenkin rohkaistuisin ja menisin?

Hommaa riittää siis joka sormelle ja varpaalle. Olenkohan elossa vielä jouluna?

Ihanaa syksyä kaikille!