Tuloksia tulee.

Tällä viikolla olen saanut väitöstyöni toisen osatutkimuksen ensimmäiset varsinaiset tulokset. Oi hallelujah! Aineiston pyöritystä, kirjallisuuden lukemista ja suoranaista tylsistymistä kestikin vuoden päivät. Nyt osaan sanoa melkoisella tarkkuudella, millä suunnilla on eteläsaamelaisen muinaisuskoon liittyvän sanaston alkuperä. Aah, miten tyydyttävää on saada sekaisin olleet asiat ja ajatukset siistiin järjestykseen artikkeliin.

Myös vapaa-aikani on ollut tuloksellista. Olen nimittäin innostunut neulomaan lovikkalapasia. Tähän mennessä olen neulonut suunnilleen kahdeksan paria. Neulominen on palkitseva harrastus, varsinkin nopeasti kudottavien lovikkalapasten neulominen. Projekti etenee jatkuvasti ja tulokset syntyvät melkein kuin itsestään. Kaiken lisäksi lapasten vastaanottajat ovat iloisia ja kiitollisia - ainakaan vielä en ole törmännyt kehenkään, joka nyrpistelisi nenäänsä tyrkyttäessäni hänelle lapasia.

Kuopus on innostunut käymään iltapissalla! Neljä vuotta meni ennen kuin hänet sai vessaan ennen nukkumaanmenoa, joten tämä on valtaisa edistysaskel ja - niin, erinomainen tulos. Päätin kokeilla tarrattelua tähän(kin) ongelmaan. Kuopus on onnistuneesti nukkunut kokonaisia öitä niin, että jokaisesta hyvin nukutusta yöstä on saanut tarran ja kymmenestä tarrasta itse valitsemansa pienen palkinnon (viime tarrattelun palkinnoksi Kuopus valitsi mansikkajäätelöä strösselillä). Viime aikoina yöt ovat kuitenkin käyneet jälleen rikkonaisiksi yökastelun vuoksi. Nyt ollaan kuitenkin jo seitsemässä tarrassa, joten ensi viikolla juhlitaan taas palkinnon kera! Kuopus on innostunut tuloksellisuudestaan.

Lisäksi on tullut tuloksia, joita en ole edes tavoitellut. Olen nimittäin laihtunut. En totisesti ole viime aikoina tehnyt mitään saadakseni painoa alas. Puolitoista vuotta sitten kokeilin ja vähän onnistuinkin, mutta painon putoaminen tyssäsi pelkooni siitä, että tietoinen laihdutus johtaa syömishäiriöön. Menetetyt sentit tulivat nopeasti takaisin. Mutta nyt! Ennen kiristäneet housut mahtuvat nyt päälle, pystyn käyttämään vanhoja S-kokoisia paitojani, ja kun kävin ostamassa itselleni iltapukua, M-kokoiset mekot roikkuivat päällä. En tiedä, onko paino pudonnut, koska en käy puntarilla, mutta vyötärö ainakin on kaventunut. Ainoa muutos, jonka olen tehnyt, on että en syö sokeria muutoin kuin viikonloppuisin. (Hedelmiä ei tietenkään lasketa, ja niitä vetelenkin sitten melko huolettomasti.) Kokeilin sokerin vähentämistä siksi, että liika sokeri tuntui turvottavan vatsaani. Olo on nyt paljon parempi silläkin saralla. Niin, ja olenhan toki käynyt treeneissä 2-4 kertaa viikossa, mikä ehkä on tukenut painon putoamista ihan vahingossa.

Jotta ei kuitenkaan ihan tuntuisi siltä, että elämässä on nyt kaikki saavutettu, niin aloitinpa sitten tänään osatutkimuksen kaksi arkeologisen osuuden miettimisen, ja nyt on taas kaikki ihan levällään. Kävin myös ostamassa lankaa kymmeneen lovikkalapaspariin, joten niitä sitten neuloessa. Kuopus on pompotteluvaiheessa, joten varmaan keksimme uusia tarrattelun aiheita saadaksemme käskytyksen kuriin, ja Esikoinen pitäisi opettaa siivoamaan huoneensa. (Hah! Ihan kuin mikään oppi menisi sen suhteen perille.) Puhumattakaan siitä, että kaksi romaania pitäisi kirjoittaa valmiiksi, ju-jutsussa tavoitella oranssia vyötä, hyllyssä odottaa 15 romaanin pino lukemista...

Okei. Tuloksia menee.

Nyt aion kuitenkin viettää viikonloppua. Tuloksellista sellaista myös sinulle!