Nyt on takana melkein kolme viikkoa lomailua. Viime vuoden kesäloma ei tuntunut lomalta, sillä sairastin lähes koko loman. Ja sairasloma ei todellakaan ole mikään loma! Näin ollen tuntuu melkein siltä, kuin minulla olisi ollut lomaa viimeksi pari vuotta sitten. Siksi olen nauttinut lomasta erityisellä hartaudella.

Neurologinikin sanoi, että tällä kesälomalla en saa ajatella lainkaan työasioita. No, en ole pystynyt ihan kokonaan jättämään niitä mielestäni, mutta parhaani olen yrittänyt. Huomaan kyllä, että yritykset ovat onnistuneet! Mieleni on tuntunut varsin tyhjältä ja oloni on ollut stressitön.

Lomallani olen lähinnä vetelehtinyt kotona. Lukenut, neulannut, katsonut lempi-tv-ohjelmaani (ts. ainoaa ohjelmaa, joka jaksaa minua kiinnostaa) Hovimäkeä dvd:iltä, käynyt pelaamassa pesäpalloa lasten kanssa ja syönyt mansikoita. Olen antanut itselleni luvan valvoa puoleen yöhön ja ilmoittanut lapsille, että minua ei saa herättää ennen kahdeksaa.

Olen tietysti käynyt myös treeneissä. Kesätreenit ovat rentoja ja porukkaa on treeneissä ehkä vähän vähemmän kuin normaalisti. Olemme käyneet paljon perustekniikkaa läpi. Viimeksi viime viikolla harjoittelimme heiton perusteita, ja nyt tuntuu siltä, että ehkä osaan jotain. Sain myös tietää, mikä ukemeissani saattaa olla vikana, kun pääni menee niin pyörälle siitä. Nyt pitäisi varmaan käydä vapaatreeneissä ja kokeilla, menisikö tällä uudella tekniikalla pää vähemmän sekaisin (jos enää muistan, miten tekniikkaa tehdään).

Kotona vetelehtimisen ja treenailujen lisäksi olemme lasten kanssa seikkaileet mökillämme meren äärellä. Kävimme siellä lähestulkoon heti loman alkajaisiksi. Silloin siellä oli niin tuulista, että tukka meinasi lähteä päästä, kun meni rantakallioille. Tuuli vei kaikki sanat suusta. Onneksi mökin terasilla oli suojaista ja lämmintä, ja metsässä lähes tuuletonta. Kävimme mustikka- ja eväsretkellä. Mökillä mieli lepää.

Kuluvan viikon alkupuolen vietimme Kouvolassa serkkuni luona. Kävimme Tykkimäen huvipuistossa. Sepä vasta oli mukava paikka! Aivan yhtä hyvä kuin Linnanmäki tai Särkänniemi mutta ihmisiä on paljon vähemmän. Laitteisiin ei tarvinnut jonottaa oikeastaan ollenkaan. Minä tosin en voi mennä mihinkään pyörivään laitteeseen, koska niissä minulle käy samoin kuin ukemeissa: pää menee sekaisin, pökerryn tai vähintäänkin oksennan. Onneksi mukana oli myös serkun vaimo, joka meni lasten kanssa kaikkiin hurjiin kieputuslaitteisiin. Kuopuskin uskalsi varsin rajuun pyörivään vempeleeseen; Esikoinen uskalsikin mennä jo vaikka mihin! Yhdessä kävimme sentään maailmanpyörässä. Sielläkin killuessani nauroin paniikissa koko viisiminuuttisen ja puristin serkkua kädestä. Parhaat paikat huvipuistossa taisivat kuitenkin olla Kummitusjuna ja Ihmetalo (niihin minäkin uskalsin.)

Lomasta on vielä jäljellä puolitoista tai kaksi viikkoa (en ole vielä päättänyt, palaanko töihin jo heinäkuun lopulla vai vasta ensimmäisenä päivänä elokuuta). Ensi viikonloppuna pidän vuotuiset kesäkarkeloni, joita olen suunnitellut jo viikkokausia. Edessä on myös kesäretki Tampereelle veljeni perheen kanssa. Ja tietysti muutamia vetelehtimispäiviä kotona. Sain synttärilahjaksi ompelukoneen. Tänään käyn ostamassa kankaita ja rupean ompelemaan pitkästä aikaa! Enköhän osaa ainakin tyynyliinoja ommella.

Valitettavasti lomanollaus ei ole poistanut migreenejä, jotka pyrkivät pinnalle kolmena tai neljänä päivänä viikossa. Onneksi ne ovat pysyneet lääkkeillä siedettävinä. Neurologin vastaanotto ja neuvottelu lääkkeiden vaihdosta kuitenkin odottaa ensi kuussa.