Työt ovat alkaneet, Kuopus on jo hoidossa, ja Esikoinenkin menee kouluun ensi keskiviikkona. Syksy saapuu ja sen mukana harrastukset. Kalenteri näyttää kiireiseltä katsella.

Esikoinen jatkaa partiota, jota on harrastanut jo kaksi vuotta. Ehkä nyt kolmantena vuonna saamme houkuteltua hänet partioretkille ja keväiseen partioparaatiin. Toistaiseksi hänelle on riittänyt viikottaiset kokoukset kololla. Muita harrastuksia Esikoinen ei ole halunnut; ju-jutsustakin hän luopui jo viime syksynä.

Toisaalta eihän kaikkien harrastusten tarvitse olla kodin ulkopuolella. Esikoinen harrastaa Minecraftin pelaamista. Hän on lainannut kasoittain Minecraft-kirjoja ja lukenut niitä kesän aikana. Onhan sekin nyt harrastus! Hän myös suunnittelee ja rakentaa legorobotteja, tosin melko harvoin. Hienon kännykällä ohjattavan auton ja puhuvan robotin hän on viime aikoina väsännyt.

Kuopuksella ei toistaiseksi ole ollut kodin ulkopuolisia harrastuksia, vaikka hän on puhunut kaikesta mahdollisesta jalkapallon, pesäpallon ja jumpan välillä. Mihinkään kilpailulliseen lajiin, kuten vaikka pesäpalloon, häntä ei vielä voi laittaa, sillä hän ei todellakaan osaa vielä hävitä. Pelkkä lautapelien pelaaminen hänen kanssaan on hankalaa. Jos minä löydän vaikka muistipelissä häntä ennen parin, huuto on korvia särkevä. Jos hän häviää, huuto kestää ja kestää.

Jumppa voisi olla yksi mahdollisuus. Samoin ju-jutsu, sillä dojollamme on viisi-kuusivuotiaille oma ryhmä, ja Kuopus viihtyy hyvin dojolla ja tulee aina mukaan vapaaharjoitteluun. Toisaalta Kuopus kuuli pari kuukautta sitten parkourista, eikä ole sen jälkeen puhunut mistään muusta. Tein vähän tutkimusta, ja lähistöltä löytyy kuin löytyykin parkouria hänen ikäisilleen! Ilmoitin hänet syksyllä aloittavaan ryhmään.

Omat harrastukseni vievät nekin aikaa. Jatkan tietenkin ju-jutsua, mutta ajattelin siihen sivuun käydä potkunyrkkeilyn peruskurssin. Sieltä voisin saada jonkinlaista varmuutta potkuihin ja lyönteihini, jotka ovat aika kehnolla mallilla. Lisäksi se tehnee hyvää niska-hartiaseudulleni, joka on ikijumissa. Kuten aiemmin kerroin, ju-jutsussa pitäisi ruveta vähän reippaammin miettimään vihreän vyön tekniikoita. Ehkä voisin kehittää jonkinlaisen järkevän tavoitteen tälle syksylle. Esimerkiksi kaikkien vyökokeeseen tulevien potkujen oppiminen niin, ettei niitä jokaisissa treeneissä enää tarvitsisi tehdä hitaasti ja pala palalta.

Kotona jatkuu neulakinnastekniikalla neulaaminen sekä ompeleminen. Sain nimittäin synttärilahjaksi ompelukoneen ja olen jo ommellut onnistuneesti verhot keittiöön ja makuuhuoneeseen. Tänä vuonna tarkoitukseni on neulata tai ommella kaikki joululahjat.

Eikä pidä unohtaa kirjoittamista! Viime vuonna kävin koko lukuvuoden mittaisen kirjoituskurssin, enkä voinut tänäkin vuonna olla ilmoittautumatta sellaiselle. Kirjoitan paremmin, kun on opettajan ja ryhmän paine hengittämässä niskaan. Sitä paitsi kirjoituskursseilla tutustuu mahdottoman hienoihin ihmisiin, mikä tekee kirjoittamisesta aika paljon vähemmän yksinäistä. Idea seuraavalle käsikirjoitukselle jo on, ja tarinan luurankokin on jo melko hyvin muodossaan.

Ehkä ensi vuodelle voisin miettiä myös jotain aktiivista yhdistys- tai seuratoimintaa. En ole vuoden 2017 jälkeen toiminut minkään järjestön hallituksessa. Sellainenkin olisi hauskaa hommaa. Pitää vain miettiä, minkä järjestön hommiin änkeäisin.

Siippa harrastaa juoksemista. Hän käy tekemässä treeninsä aamuisin, joten hänen harrastuksiaan ei enää tarvitse sijoitella arki-iltoihin lukuunottamatta suunnistusta, jota hän käy treenaamassa silloin tällöin.