Tällä kertaa opiskelijaäiti päätti kirjoittaa provosoivan artikkelin.

Monilla (opiskelijoilla ja muillakin) on sellainen käsitys, että lapset voi hankkia vasta opiskeluiden jälkeen, kun on vakituinen työpaikka, vakaa talous ja muutenkin sopiva tilanne. Olen eri mieltä jokaisesta kohdasta.

Minähän olen saanut molemmat lapseni opiskelijana, joten jonkin verran minulla on kokemusta siitä, millaista on olla opiskelijavanhempi. Myös Siippani on ollut molempien lasten syntyessä opiskelija, vaikka onkin Esikoisen syntymän jälkeen tehnyt töitä niin paljon, että opiskelut ovat välillä olleet tauolla.

Vakituinen työpaikka – mikä se on, onko sellaisia edes enää? Vakituisen työn saantiin ei ainakaan minun alallani kannata luottaa, joten jos sellaista jää odottelemaan, saavat myös lapset odottaa, ehkä niin pitkään, että biologinen kello on jo aikansa tikittänyt.

Muutenkaan työpaikka ja lapset eivät ole mikään pakollinen yhtälö. Kuinka mukavaa opiskelijan onkaan, kun saa viedä lapsensa hoitoon vähän myöhemmin ja hakea vähän aikaisemmin, kuin jos olisi töissä kello 8-16 joka päivä. Olen koko Esikoisen hoitouran ajan vienyt hänet hoitoon kello 8.30 ja hakenut viimeistään kello 16. Jos on ollut kiirettä opiskeluiden kanssa, olen jatkanut opiskelua illalla lapsen mentyä nukkumaan.

Sitten se raha. Ajatellaan usein, että opiskelijat ovat köyhiä, eivät sellaiset voi elättää lasta. Ihan oikeasti, kamoon! Pikkuvauvat eivät syö, joten ruokaan ei mene mitään. Jos imetys ei onnistu, täytyy tietysti ostaa korvikemaitoa, mutta ei siihenkään satoja euroja uppoa. Kun vauva alkaa syödä kiinteitä, määrät ovat pitkään niin häviävän pieniä, että vauvan ruokiin kuluu ehkä viisi euroa viikossa. Jos lapsettomalla opiskelijalla on varaa juoda kaljaa, on lapsellisella opiskelijalla varaa ruokkia lapsensa – useinhan kaljat jäävät lapsen myötä ostamatta.

Kestovaippoja löytyy kirpparilta jopa eurolla, vaatteita kymmenellä sentillä. Eikä saa unohtaa ihanaa, ilmaista äitiyspakkausta, josta tulee talvihaalarit, makuupussit ja lakanat ensimmäisen vuoden tarpeiksi! Meille kävi lisäksi niin erinomaisesti, että saimme molempien lasten odotusaikana jättikasan vaatteita tuttavilta ihan ilmaiseksi.

Vauva ei kaipaa harrastuksia. Kun lapsi on niin iso, että osaa haluta harrastaa jotakin, ovat opinnot luultavasti jo takana päin ja se paljon puhuttu (pätkä)työpaikka löytynyt, ja rahaakin riittää enemmän.

Ainoa iso menoerä, jonka keksin, on vaunut ja ehkäpä myös vauvan sänky. Näitäkin voi etsiskellä kirpparilta käytettynä, jolloin ne ovat huomattavasti uusia huokeampia. Ikeassa taitaa muuten halvimmat pinnasängyt maksaa alle satasen, jos oikein muistan. Kaiken kaikkiaan raha ei nähdäkseni ole esteenä.

Entäpä väite ”hankimme lapset sitten, kun on sopiva tilanne”? Milloin sellainen sopiva tilanne on? Kun on työpaikka? Rahaa? Omistusasunto? Elämä rauhoittunut? Onko koskaan sopiva tilanne? Elämää ei voi ennustaa. Todennäköisesti aika on aina jollain lailla huono lastenhankinnalle. Sitten kun on työpaikka, pitäisi tehdä uraa. Sitten kun on rahaa, pitää maksaa takaisin opintolainaa. Sitten kun on omistusasunto, pitää maksaa asuntolainaa.

Omasta mielestäni opiskeluaika oli täydellisen sopiva aika hankkia lapsia. Opiskeluni eivät ole keskeytyneet vauva-aikanakaan, ja kun (toivottavasti) menen töihin viimeistään parin vuoden päästä, pystyn keskittymään uran luomiseen ilman vuoden mittaisia vanhempainvapaita. (Huomautus: Työssä käyvä henkilö voi tietysti suhtautua vanhempainvapaaseen breikkinä työelämästä, jos työnteko on kovin kuluttavaa.)

Kun molemmat vanhemmat ovat opiskelijoita, vauva-aika helpottuu huomattavasti. Esikoisen aikana kärsin kauheasta unettomuudesta. Se oli niin pahaa, että oksensin väsymyksestä, kun en ollut nukkunut juuri ollenkaan pariin viikkoon. Tällaisissa kriisitilanteissa puolison on helppo jättää opiskelut väliin ja jäädä kotiin auttamaan, että toinen vanhempi saa levätä. Ohi menneen pänttäyspäivän voi korvata sitten vaikka jonain viikonloppuna, kun molemmat ovat taas virkeämpiä.

Ehkäpä monet opiskelijat haluavat vain nauttia opiskelijaelämästä ennen perheen perustamista? Tätä syytä en kyllä koskaan ole opiskelijan suusta kuullut silloin, kun on perusteltu vauva+opiskelu -yhtälön huonoutta. Onko niin, että asiaa ei haluta myöntää ja siksi keksitään kaikenlaisia selityksiä rahasta työpaikkaan?

Ai niin, pieni huomautus tähän loppuun: monet opiskelijat ovat sinkkuja tai eivät ole parisuhteessa, jonka olettaisivat jatkuvan pitkään. Ymmärrän tietysti heidän syynsä olla hankkimatta lapsia. Ja ymmärrän muutenkin, jos joku ei halua hankkia lapsia enkä tuomitse heitä siitä. Ihmettelen tässä blogikirjoituksessani vain syitä, joilla selitellään sitä, että lasta ei hankita. Yllä vatvomani syyt eivät estäneet minua hankkimasta lapsia. Miksi ei vain sanota suoraan, ettei ole halua saada lapsia?