Kävin tiistaina opiskelijabileissä.

Kyllä. Luit oikein.

Jonkin hetkellisen ylisosiaalisuustarpeen siivittämänä kysyin jatko-opiskelijakollegalta, että lähdettäiskö ainejärjestön pikkujouluihin. Olemmehan sentään jatko-OPISKELIJOITA, ja minäkin olen ollut oppiaineemme ainejärjestön jäsen fuksivuotenani 2014 (jolloin perustin tämän blogin). Tuntui siis varsin sopivalta käydä kuokkimassa.

Meidät toivotettiin ilomielin tervetulleeksi, ja paikalla oli enemmän (puoli)tuttuja kuin olin odottanut. Saimme istumapaikat tuttujen tyyppien vierestä, joten kerrankin ei tapahtunut niin, että olisin istunut yksin nurkassa itkemässä. Sen sijaan nauroimme joulukuusikommelluksia. Isoäitini joulukuusi ei ole ainoa, joka on vuosittain syttynyt palamaan, vaan tällaisia tapauksia onkin sattunut aika monelle.

Ohjelma oli varsin hauskaa. Nauroin. Pipari-aliasta erityisesti, ja tiernapoikaimprovisaatiota. Ei kyllä ehkä olisi naurattanut, jos olisi pitänyt itse osallistua johonkin. Siinä vaiheessa kun aliakseen haettiin vapaaehtoisia opiskelijoita, päätin, että minä olen tohtoriKOULUTETTAVA enkä jatko-OPISKELIJA, joten en olisi voinut osallistua. Onneksi ei tarvinnutkaan. Sain vain nauraa turvallisesti omalla paikallani.

Eipä tuo opiskelijajuhlinta juurikaan ole muuttunut niistä ajoista, kun itse harrastin sitä - no, jos en viikoittain niin kuukausittain. Silloin arkeologiopiskelijat juhlivat legendaarisella Kopilla (kyllä, paikka todellakin oli koppi). Fennisti-fennougristihippojen puitteet olivat ainakin tällä kertaa aavistuksen laadukkaammat. Omasta aktiivisesta ainejärjestötoiminnastani on jo aika monta vuotta, mutta yhä opiskelijoilla on ihan yhtä sekoja juttuja. Ei voi kuin ihailla heidän luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Olen tainnut itsekin opiskelija-aikoinani kehitellä yhden jos toisenkin kreisin idean ja ehkä peräti toteuttanut sen.

Taidan silti olla iloinen siitä, että ei tarvitse ihan yhtä usein juhlia ja sekoilla. Tämä tosin ei tarkoita, ettenkö kuokkisi toisenkin kerran. Beware!

Viimeistä edellisistä opiskelijabileistäni voit lukea täältä. Onko niistä todella jo neljä vuotta!

 

PS. Eipäs aktiivisesta ainejärjestötouhustani olekaan kovin monta vuotta. Vielä vuosi sitten olin luovan kirjoittamisen ainejärjestön vpj!