Jossain vaiheessa viime syksynä kirjoitin tekstin minulle tehdyistä astmatutkimuksista, joiden mukaan minulla ei ollut astmaa vaikka olin ihan varma, että oli. Taisin myös mainita jossakin sivulauseessa, että vietin viisi viikkoa sairauslomalla loka-marraskuussa.

En ole kertonut sen tarkemmin, koska en ole tiennyt, mikä minua oikeastaan vaivaa. Kaikki alkoi viime heinäkuussa - sairastuin kauheaan flunssaan kesken Esikoisen ja minun yhteisen Skotlannin matkan. Flunssa kesti. Neljän viikon lomasta kolme olin todella kipeä. Kaikki lomasuunnitelmamme peruuntuivat. Kun lopulta toivuin, ei se kuitenkaan ollut lopullista: nuha jäi. Koska tätä flunssaa oli edeltänyt kahden kuukauden sairastelujakso keväällä ja kuukauden tauteilu syksyllä 2017, päätin, että jotain pitää asialle tehdä. Ei ole normaalia, että kun saan pikku flunssan, makaan joka kerta raatona lähes kuukauden. (Kaverini ovat ehkä joskus ihmetelleet, miksi pelkään flunssaa niin paljon, etten esimerkiksi päästä lasteni nuhaisia kavereita meille - no tässä on syy.)

Ensimmäisellä lääkärikäynnillä sain lähetteen astmatutkimuksiin ja nenääni määrättiin kortisonisuihke kahdeksi viikoksi. Olin aloittanut heinäkuisen taudin takia astmalääkityksen niin kuin aina sairastuessani. Sairastin lapsena astmaa, joka sittemmin muuttui infektioastmaksi. Astmatutkimuksia varten jätin astmalääkkeen pois. Menin viikossa järkyttävän huonoon kuntoon. Päänsärkyä, tukkoisuutta, limaa, yskää. Kortisonisuihke ei auttanut mitään.

Neljän viikon lääkkeettömyyden jälkeen minulle tehtiin spirometria ja sen jälkeen kahden viikon PEF-seuranta ( = keuhkojen huippuvirtausseuranta). Olin tuon kuuden viikon lääketauon jälkeen aivan poikki. Olin jo jättänyt treenit melkein kokonaan, työt eivät sujuneet, kun aivot rekisteröivät vain päänsäryn ja väsymyksen. Silti työterveyslääkäri sanoi mitä sanoi, ja sain lähetteen sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin vain, koska olin niin epätoivoinen.

Aloitin astmalääkityksen, ja se vei väsymyksestä pahimman terän pois. Myös PEF-arvoni kohosivat lääkkeen avulla vähän. Päänsärkyä, limaa, tukkoisuutta ja yskää lääke ei kuitenkaan enää vienyt pois. Olin lopulta niin uupunut, että (toisen kuin astmaa tutkineen) työterveyslääkärin pakeilla vain itkin. Minut passitettiin yli kuukauden sairaslomalle.

Sairasloma ei vienyt kipua pois, mutta olo helpottui, kun ei enää tarvinnut jaksaa töissä. Joulukuussa pääsin viimein jatkotutkimuksiin. Kolme ensimmäistä tutkimusta ilmoitti, että keuhkoni ovat normaalit, ei siellä mitään ole. Silti olin aivan varma, että jotain siellä on. Konsultoin tuttua keuhkolääkäriä, joka oirekuvan perusteella myös oli sitä mieltä, että hengitystieni eivät ole kunnossa.

Ja - niin. Seuraava ja viimeinen tutkimus paljasti, että olin oikeassa. Metakoliinialtistuksessa arvot laskivat jo pienellä annoksella. Sain uuden astmalääkkeen, vahvemman ja tehokkaamman.

Vaan tukkoisuus, lima, yskä, kurkun arkuus ja päänsäryt eivät hävinneet tälläkään lääkkeellä. Poskionteloiden ja nenän tietokonetomografia paljastikin polyypin (limakalvopullistuman) jossakin nenän lähistöllä poskiontelossa. Se aiheuttanee nuo pään, nenän ja nielun oireet. Oloni on siis edelleen kauhea astmalääkkeestä huolimatta.

Koska pääsen vasta kolmen viikon päästä tutkimuksiin, olen jälleen sairauslomalla. Olen kärsinyt nyt kuusi päivää putkeen päänsärystä. Lepäilen kotona, luen tai muokkailen tutkimusartikkeliani, kun päänsärky ei sumenna näköäni ja mieltäni.

Toivon, että seuraavalla kerralla sairaalassa saan hoitoa heti enkä vasta jollain jatkohoitovastaanotolla. Rehellisyyden nimissä en millään, millään jaksaisi tätä kipua ja uupumusta enää yhtään. En yhtään. Haluaisin mieluummin jaksaa tehdä kahdeksantuntisen työpäivän, kirmata kotiin laittamaan lapsille ruokaa, suunnata treeneihin ja tulla kotiin tyytyväisenä ja energisenä.

En enää muista, miltä tyytyväisyys, energisyys ja terveenä oleminen tuntuvat.