Kuluvan vuoden tammikuussa kerroin, miten haastoin lapseni lukemaan: hän saa uuden puhelimen vanhan ja puoliksi rikkinäisen tilalle, jos hän lukee vuoden aikana kymmenen kirjaa. No, vuodesta ehti kulua reilu seitsemän kuukautta, kun hän jo oli suorittanut lukuhaasteensa!

Esikoisen lukuhaasteeseen kuuluivat seuraavat kirjat:

Sean Fay Wolfe: Elementia kronikat I, II, III osa 1 ja III osa 2

Jokin Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjistä (hän ei ole merkinnyt jääkaapin ovessa olevaan listaan, mikä Räppääjä on kyseessä)

Katja Krekelä: Hurjalinna

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

C. S. Lewis: Narnian tarinat.

Tarkkasilmäinen saattaa hämmentyä listasta - eihän siinä ole kuin kahdeksan kirjaa. Tosiasiassa siinä on 14 kirjaa, sillä Narnian tarinat koostuvat seitsemästä romaanista. Esikoinen on siis lukenut keskimäärin kaksi kirjaa kuukaudessa, mikä on mielestäni aivan oivallinen suoritus.

Esikoinen sai viimeisen kirjansa luettua viime viikonloppuna mökillä. Kun hän palautti Narnian tarinat hyllyyn lukemisen jälkeen, mainitsin, että piakkoin pitää varmaan lähteä puhelinkauppaan. Lapsi totesi siihen, että kyllä hän varmaan vielä pärjää vanhan luurinsa kanssa; hän ei lukenut uuden puhelimen takia vaan kiinnostuksesta valitsemiinsa kirjoihin.

Myöhemmin Esikoinen kuitenkin sanoi, että uusi puhelin olisi varmaan hyvä. Kyllähän hänen nykyinen puhelimensa onkin jo aikaa nähnyt eikä enää toimi ihan sillä tavalla kuin pitäisi. Ennen koulujen alkua pitää siis suunnata uutta luuria hankkimaan.

Pari viikkoa ennen kuin Esikoinen oli lukenut Narnian tarinat loppuun, me saimme yhteisen lukuprojektimme eli Harry Potter -sarjan valmiiksi. Esikoinen oli jo aiemmin maininnut, että kun Potterit on luettu, en saa enää lukea hänelle "iltasatua". Sain kuitenkin houkuteltua hänet Cassandra Claren Luukaupungin ääreen: lupasin, että luen hänelle yhden luvun, ja jos hän ei kiinnostu, en lue enempää.

Hän kiinnostui. Ehdimme kuitenkin lukea vain 100 sivua, kun mökillä ollessamme Narnian tarinat loppuivat ja samalla Esikoinen jäi ilman lukemista. Hän ilmoitti, että haluaa lukea mukana mökillä olevan Luukaupungin itse, jotta saisi lukemista mökkiviikonloppuun ja koska "sitten saan heti tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, koska ei tartte odottaa, kun sä äiti luet niin hitaasti". Hän totisesti sai heti tietää, mitä seuraavaksi tapahtui, koska hän ahmi kirjan kahdessa päivässä (ja viimeisenä mökki-iltana oli taas ilman lukemista). Olen juuri tullut kotiin kirjastoreissulta. Kävin lainaamassa hänelle kaikki viisi muuta Luukaupungin kanssa samaan kirjasarjaan kuuluvaa romaania. Mahdetaanko pärjätä näillä kesäloman loppuun asti?

Lapsen lukuhaasteen ja sen suorittamisesta saatavan palkinnon avulla halusin herätellä lapsen sisäisen motivaation lukemiseen. Taisin onnistua.