Sekä Esikoinen että Kuopus ovat koko lapsuutensa olleet perhepäivähoidossa. Esikoisella hoitaja vaihtui kerran, Kuopuksen syntymän aikoihin. Vaihdos johtui lähinnä siitä, että hoitaja jäi vuorotteluvapaalle ja muutenkin hoitoryhmä hajosi. Onneksi aivan naapuristamme löytyi oiva päivähoitaja, joka hoiti Esikoisen esikoulun alkuun asti; myös Kuopus saa olla samalla hoitajalla, kunnes lähtee esikouluun.

Miksi siis valitsimme perhepäivähoitajan? Päiväkodissa ei ole mitään vikaa, mutta se on minulle vieras hoitomuoto, koska minä itse ja sisarukseni olemme olleet (kolmi)perhepäivähoidossa koko lapsuutemme. Koska olin jo kuusitoistavuotias, kun nuorin veljistäni lopetti päivähoidon, olen seurannut päivähoitojärjestelyitä pitkään. Tuntui tutulta ja turvalliselta valita omille lapsille sellainen hoito, jonka periaatteet tiedän.

Lapsuuteni päivähoitajastamme tuli perheellemme sitä paitsi läheinen perhetuttu, joka kävi joka vuosi synttäreillämme ja tuli meidän kaikkien ylioppilasjuhliin. Äitini tapaa häntä yhä säännöllisesti, joten minäkin kuulen päivähoitajani kuulumisia silloin tällöin. Äiti epäilemättä myös kertoo minun kuulumisiani hänelle.

Toivon kovasti, että samanlainen pitkä ystävyyssuhde muodostuisi myös meidän perheemme ja lastemme päivähoitajan välille.

Ja onhan sellainen muodostunut. Lapsemme rakastavat hoitajaansa, hoitopaikkaansa ja hoitokavereitaan. Esikoinen saa nykyäänkin mennä hoitajan luokse milloin vain koulun jälkeen, jos aika käy liian pitkäksi yksin kotona. Pihalla Kuopusta hoidosta hakiessa tulee juteltua kaikesta hoitajan kanssa, niin hänen kuulumisensa kuin minun asiani. Kutsuimme nyt päivähoitajan Esikoisen tuleville yhdeksänvuotissynttäreille, ja luulen, että teemme tästä perinteen. Koska Kuopuksen synttäreitä juhlitaan myös päivähoidossa, ei ehkä ole vielä aika kutsua hoitajaa sukulaisten sekaan hänen synttäreilleen, mutta sitten, kun Kuopus menee kouluun, voisi yhteyttä vanhaan hoitajaan pitää synttäreille kutsumalla. Ja tietenkin muillakin tavoin - onneksi hoitaja asuu aivan naapurissamme.

Olen jo myös päättänyt, että kutsun hoitajan juhlistamaan kahden vuoden päässä häilyvää väitöspäivääni. Onhan hän seurannut työmaatani lasteni hoitamisen kautta ja kuuntelemalla iloni ja murheeni jokaisen työpäivän jälkeen lasta kotiin noutaessani.

Turvallinen päivähoito on yksi arkea eniten helpottava asia. Lähetän monta sydäntä ja kiitosta lasteni päivähoitajalle. Ja tietysti omalleni.

PS. APUA, ESIKOINEN TÄYTTÄÄ IHAN KOHTA YHDEKSÄN!