Lauantaina juhlittiin maisteriksi valmistumistani oikein kaksin juhlin - kahvitilaisuuden ja iltabileiden muodossa. Juhlapäivän olin päättänyt jo kaksi kuukautta etukäteen ja lähettänyt kutsutkin jo toukokuussa. Myhäilin tyytyväisyyttäni, sillä valmisteluaikaa oli paljon. Kovin konkreettisia valmisteluja, kuten siivousta tai salaattien ja muiden herkkujen tekemistä, ei kuitenkaan voi tehdä viikkoja etukäteen, ja olin jättänyt sellaiset puuhat juhlaa edeltävälle viikolle.

Niinpä Viron matkalla saamani flunssa ajoittui erinomaisesti juuri niille päiville, jotka olin pyhittänyt juhlavalmisteluihin. Tulos oli tämä: valmisteluja nolla, sängyssä makaamista sata. Myös Siippani oli seuranani sairastuvassa, joten hänestäkään ei ollut liiemmin apua.

Perjantaina sentään tunsin olevani jotakuinkin elävienkirjoissa, joten jaksoin tuunata naamiaisasuani bileitä varten ja käydä kaupassa. Jotain leivoinkin, mutta suurin osa valmisteluista jäi lauantaiaamuun. Voin vakuuttaa, että kiire tuli.

Kaikesta huolimatta juhlat onnistuivat yli odotusten! Vieraita oli juuri sopiva määrä, ruoka riitti ja sää suosi. Esitelmöin lyhyesti graduni aiheesta. Olin tosin niin hermostunut, etten ole varma, ymmärsivätkö kuulijani siitä mitään... Sukulaistyttö ja -poika vahtivat pienimpiä lapsia, joten saatoin keskittyä seurusteluun ja juhlapöydän antimista huolehtimiseen.

Sain muutaman yllätysvieraankin. Yksi heistä oli 2,5-viikkoinen vauva. Näin ollen juhlien vanhimman ja nuorimman vieraan ikäero oli 92 vuotta.

Myös iltabileissä oli aivan huipputunnelma! Stressinpoikanen availi silmiään, kun tajusin kello viisi iltapäivällä, että tunnin päästä tulevat seuraavat vieraat, enkä ole vielä tiskannut edellisten juhlien astioita, tehnyt ruokia seuraaviin juhliin enkä edes pukeutunut hienoon naamiaispukuuni.

Onneksi kummini otti työnjohdolliset tehtävät kontolleen, määräsi jäljellä oleville vieraille tehtäviä ("Tehkääs te noi cocktail-palat." "Sä tiskaat." "Mä voin tehdä salaatin." "Mene sä Opiskelijaäiti nyt tekemään sitä sun pukuasi."). Kaikki tuli valmiiksi, ja esiinnyin bileissä, joiden teema oli TIEDE, suomalais-ugrilaisten kielten sukupuuna. Siippani oli Aristoteles. Lisäksi paikalla oli Charles Darwin, hammastahnamainosten hammaslääkäri, Justitia, opiskelijoita, humanisti, lintutieteilijä, superpositivisti ja vaikka keitä muita. Ratkoimme haastavia tiedekysymyksiä muunmuassa lääketieteen ja kielitieteen saralta ja - jälleen kerran - söimme hyvin.

Juhlat jatkuivat aamukolmeen. Niin myöhäiseen en ole vapaaehtoisesti valvonut sen jälkeen, kun sain Esikoisen. Että hauskaa oli!

Näiden valmistujaisjuhlien myötä painan pisteen Opiskelijaäitiydelleni. Tästä lähtien olen Jatko-opiskelijaäiti, ja väitöskirjatutkimuksen teko alkaa täydellä teholla tasan viikon päästä, kun kesäloma loppuu.