Menneenä kesänä tuli luettua melko monta kirjaa - siis 12. Se on neljä kirjaa viikossa, ja sillä olen päässyt tavoitteeseeni eli yhteen kirjaan viikossa. Tämä on tietysti tavoitteeni vuoden ympäri, eikä se ole vuoden 2010 jälkeen toteutunut. Luen keskimäärin 30-35 kirjaa vuodessa, mutta asetan tavoitteen aina 52 kirjaan vuodessa.

Nyt kesällä koin monta kiinnostavaa lukuelämystä, joten ajattelin listata niitä tähän lukuvinkeiksi. Tarkoitukseni ei ole tehdä mitään kirjallisuustieteellistä analyysia alla olevista teoksista vaan muutamalla sanalla kertoa, mitä mieltä olin niistä.

Janne Saarikivi - Suomen kieli ja mieli. Tottahan jokaisen fennougristin kuuluu lukea suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorin Janne Saarikiven esseekokoelma. Itse asiassa jokaisen suomalaisen, erityisesti englantia ihannoivien päättäjien kannattaisi lukaista tämä selkeä ja helppolukuinen kuvaus siitä, miksi suomen kieli on tärkeä, ja miten suomen kieli vaikuttaa jokaisen suomenkielisen suomalaisen mieleen.

Juliet Marillier - Raven Flight. Marillier on yksi lempikirjailijoistani. Hän kirjoittaa historiallista fantasiaa. Raven Flight on toinen osa nuortenkirjasarjalle, jonka aloittaa Shadowfell-niminen kirja ja joka sijoittuu maahan, jota hallitsee diktaattori, joka mielivaltaisesti tappaa ja kiduttaa maansa kansalaisia. Sarjan päähenkilöllä on kykyjä, joiden vuoksi hänen on erityistä syytä pelätä diktaattoria ja tämän armeijaa. Pakoillessaan heitä, hän törmää yhteen armeijan sotilaaseen, mikä muuttaa koko päähenkilön elämän. Toisessa osassa saman päähenkilön seikkailu jatkuu. Sarja poikkeaa muista lukemistani Marillier'n kirjoista sikäli, että se sijoittuu kuvitteelliseen maahan. Taattua Marillier'ta se kuitenkin on.

Mike Pohjola - 1827 kertoo Turun palosta. Kirja perustuu tositapahtumiin, mutta Pohjola on ottanut kirjailijan vapauksia monissa käänteissä, ja välillä koko kirjan uskottavuus kärsii. Arkeologina kiinnitin tietysti huomiota siihen, että Turun akatemian lääkäriopiskelija ja hänen nuori sukulaistyttönsä puhuvat esihistorian kolmijaosta (kivikausi - pronssikausi - rautakausi), vaikka tuo jakoa tuskin tunnettiin muuallakaan vielä tuolloin.

Cassandra Clare ym. - Ghosts of the Shadowmarket. Nuorten urbaanin fantasian kirjoittaja Clare on toinen suosikkikirjailijani. Olen lukenut kaikki hänen kirjoittamansa nuorten aikuisten romaanit. Toiset ovat onnistuneempia kuin toiset. Ghosts of the Shadowmarket oli erinomainen, mikä johtunee siitä, että sen päähenkilö Jem on yksi suosikkihahmoistani Claren romaaneissa. Kaikille slashista/yaoista/ m/m-tarinoista pitäville suosittelen ehdottomasti Claren kirjoja. Oi oi!

Kai Nieminen - Kalevala. Nyt. Elias Lönnrotin 1849 ilmestyneen Kalevalan pohjalta. Proosamuotoinen Kalevala, paljon helpompi ymmärtää kuin runomuotoinen! Eikä kirja ole kovin pitkäkään. Tässä on taas teos, joka kaikkien suomalaisten pitäisi lukea - paitsi niiden, jotka ovat jo lukeneet runomuotoisen Kalevalan.

Kristiina Vuori - Viipurin valtiatar. Vuori on kiistatta paras suomalainen historiallisten romaanien kirjoittaja. Viipurin valtiatar ei yllä esimerkiksi vuosi-pari sitten julkaistun Filippan tasolle varsinkaan juonensa kannalta, mutta senkin päähenkilö on hienosti ja huolella rakennettu. Neulakinnastekniikkaa osaavana en tosin ymmärtänyt kohtaa, jossa "[k]aikki hajoaa, säie säikeeltä kuin keskeneräinen sukka, jonka silmukat karkaavat luuneulasta". Vuori yrittää selvästi kuvata neulakinnastekniikkaa. En vain oikein osaa hahmottaa, miten silmukat voivat karata luuneulasta. Neulalla ei ole pysyviä silmukoita, vaan neula vain viedään silmukoiden läpi ennen kuin silmukat kiristetään tiukoiksi. Tietysti nämä silmukat voivat pudota neulalta, mutta minulle se ei ainakaan aiheuta mitään ahdistusta toisin kuin esim. puikoilta neulottaessa putoavat silmukat. Ahdistuksen tunnelmaa tällä ilmauksella siis kontekstin perusteella pyrittiin hakemaan.

J.K. Rowling - Harry Potter ja Feeniksin kilta. Minulla ja Esikoisella on Harry Potter -projekti kesken, ja tänä kesänä saimme viimeinkin 1050-sivuisen Feeniksin killan luettua. En ole Harry Potter -kirjojen ystävä, mutta Esikoinen kuuntelee niitä aivan haltioissaan. Se riittää minulle motivaatioksi lukea nämä melkein yleissivistykseen kuuluvat romaanit. En siis todellakaan ollut lukenut niitä ennen kuin pari vuotta sitten aloitimme lukuprojektin Esikoisen kanssa.

Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu. Peppi Pitkätossun olen lukenut monta kertaa. Ensin äiti luki ne ääneen minulle, sitten luin ne itsekseni, sen jälkeen Esikoiselle ja nyt Kuopukselle. Luimme kesän aikana kaikki kolme Peppi-kirjaa. Astrid Lindgrenin kirjoittajankyvyt eivät koskaan lakkaa ihmetyttämästä. Peppi Pitkätossu on aika rasittava hahmo, mutta Lindgren on kyllä osannut vangita siihen (aikuisen näkökulmasta) vinon lapsen katseen!

Juliet Marillier - Foxmask. Toinen kesän Marillier-kirja on taattua historiallista fantasiaa. Se sijoittuu Pohjois-Skotlantiin ja Färsaarille, ja siinä on fantastinen tvisti, joka tosin on kirjan maailmassa täysin uskottava. Foxmask on itsenäinen jatko-osa romaanille Wolfskin, sillä Foxmaskissa seikkailevat Wolfskin-romaanin henkilöiden lapset. Romaanissa on iiihana rakkaustarina! Kunpa osaisin itsekin kirjoittaa näin...

Siri Kolu - Kesän jälkeen kaikki on toisin. Kolun nuorten aikuisten romaani valittiin junior Finlandia -ehdokkaaksi vuonna 2016. Romaani kertoo transnuoren prosessista omaksi itsekseen. Aihe on tärkeä ja sitä pitäisi käsitellä enemmänkin suomalaisessa kirjallisuudessa. Kolun romaani on tyyliltään melko vaikea ja on siten todella kohdennettu vähän vanhemmille nuorille - nuorille aikuisille. Yläkouluikäisille vähän lukeville en kirjaa suosittelisi, vaikka moni nuori sen varmaan mielellään valitsisi vähäisen sivumäärän perusteella.

Marko Hautala - Leväluhta. Ensimmäinen lukemani kauhuromaani sitten sir Arthur Conan Doylen Baskervillen koiran, jonka luin 14-vuotiaana. Mielenkiintoinen lukukokemus erityisesti arkeologille, joka sai vähän erilaisen näkökulman maailmankuuluun Leväluhdan vesikalmistoon. Aika kauheakin kirja oli, vaikka en nyt suoranaisesti vapissut pelosta lukiessani sitä.

Sanoisin, että melko monivivahteinen kirjakesä! Luin paljon erilaisia kirjoja myös sellaisista genreistä, joita en yleensä lue. Voin olla oikein tyytyväinen. Seuraavaksi ajattelin lukea Akseli Heikkilän Veteen syntyneet, jonka tiedän jo nyt olevan aivan upea esikoisromaani.