"Miksi sä kirjoitat tota sun blogia?"

"Sä oot aika avoin sun blogissa ja varmaan suurin osa tietää, kuka sä oot. Tai ainakin se on helppo selvittää. Miten sä uskallat?"

Aika moni on kysynyt minulta jommankumman kysymyksen. Ehkä vielä useampi on miettinyt niitä mielessään, jos on joskus erehtynyt avaamaan blogini ja lukemaan sieltä jotain.

Totuus vaan nyt taitaa olla, että nuo erehdykset avata blogini ovat johtaneet blogini säännölliseen lukemiseen. Kävijämääristä ja sivunäytöistä näen, että blogiani lukee viikoittain sadat ihmiset, vaikka en jaa sitä itse missään muualla kuin omalla Facebook-seinälläni, jonka näkevät tasan ne, jotka ovat Facebookissa kavereitani. Epäilen kyllä, että jotkut lukijani saattavat jakaa joitain tekstejäni muilla foorumeilla. Mutta pointtini on joka tapauksessa se, että ihmiset tykkäävät käydä lukemassa blogiani ja - mikäpä muu olisi parempi motivaattori bloggaamiseen?

Koen myös, että ehkä onnistun välillä koskettamaan sellaisia aiheita, joihin muiden on helppo samaistua. Saan silloin tällöin lukijoiltani viestejä, että oli hyvä kirjoitus, mulla on juuri samat fiilikset tosta asiasta. Tuntuu hyvältä, jos pystyn tarjoamaan joskus vertaistukea sitä tarvitseville. Silloin jos haluaa oikeasti koskettaa, pitää olla aika avoin, kertoa, miten asiat ovat. (Elämässäni on silti paljon sellaista, mitä en jaa täällä.)

Joskus olen muuten kysynyt asianosaisilta, saanko mainita heidät blogissani. Tällainen tulee tarpeeseen silloin, kun puhun jostakin hyvin henkilökohtaisesta asiasta, joka koskettaa muita kuin minua itseäni. Tämä on tärkeää, jos asianosaisen pystyy tunnistamaan tekstistä; jos henkilöitä ei pysty mitenkään tunnistamaan, en ole kysynyt. En ole vielä kertaakaan saanut näiltä asianosaisilta kieltävää vastausta.

Vähäinen - tai ei ehkä sittenkään ihan niin vähäinen - syy blogin pitämiseen on se, että järjestelen omia ajatuksiani, kanavoin tunteitani ja prosessoin tapahtuneita kirjoittamalla. Kirjoittaminen on maailman parasta. Se on minun tapani ilmaista itseäni, kun en puhuen siihen usein pysty.

Blogi on lisäksi matalan kynnyksen kirjoitusfoorumi: täällä minun ei tarvitse aina hioa jokaista ilmausta täydelliseksi tai miettiä tapaa ilmaista asiat, toisin kuin vaikka fiktiivisessä romaanissa, jossa aihe pitää saada selväksi lukijalle niin, ettei lukija sitä edes huomaa ja niin, että samalla juoni kantaa kirjan ekalta sivulta vikalle. Toisaalta olen huomannut, että lukijapiikki nousee hetkessä yli sadan, jos blogilla on myyvä klikkiotsikko. Otsikointia mietin siis varmaan eniten, kun kirjoitan blogiani. (Tätä kohtaa kirjoittaessani en vielä tiedä, minkä nimen tälle kirjoitukselle annan.)

Ne, jotka minulta tiedustelevat tekstin alussa esittelemiäni kysymyksiä, ovat selvästi lukeneet blogiani. Varsinkin jälkimmäisen kysymyksen esittäjän on tunnettava blogini aika hyvin tietääkseen, että kirjoittelen tänne melko henkilökohtaisiakin juttuja. Niinpä selittelyjen sijaan minun pitäisikin ehkä kysyä: "Miksi sä käyt lukemassa mun blogiani?" Taidankin tästä lähtien tehdä niin, varsinkin kun minun selitykseni löytyvät nyt blogistani.