Olen osallistumassa kesällä EASR:n (the European Association for the Study of Religions) vuotuiseen konferenssiin, joka järjestetään Tartossa. Sain tänään tiedon, että minulle on myönnetty tähän konferenssiin matka-apurahakin, jee! Viestin esitelmäehdotukseni hyväksymisestä sain jo pari viikkoa sitten. Esitelmäni on tosi kiinnostavasta aiheesta sessiossa, joka käsittelee esihistoriallisten uskontojen tutkimista.

En ota konferenssiin lapsia mukaan, mutta selatessani konferenssin nettisivuja silmiini sattui huomio siitä, että konferenssiin on mahdollista tuoda lapset ja heille on järjestetty päivähoito konferenssipäivien ajaksi ilman mitään lisämaksua! Aivan mahtavaa!

Lisää tällaista! Juuri tällaiset järjestelyt tukevat vanhempien - erityisesti äitien - mahdollisuuksia osallistua työelämään ja sovittaa se lapsiperhearkeen. Esimerkiksi monilla yksinhuoltajilla voi olla ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada lasta hoitoon työmatkojen ajoiksi.

Minullakin oli tässä taannoin lastenhoitoon liittyvä pulma: yhdessä tieteellisessä tutkimusprojektissa, jossa olen mukana, suunniteltiin ruotsinlaivaseminaaria. Seminaarin aika oli äärimmäisen hankala, koska Siipalla oli juuri silloin muuta menoa, joten en olisi päässyt minnekään yön yli kestävään seminaariin ilman lapsia. Seminaarin järjestäjä - jolla myös muuten on lapsi - ehdotti, että miksi et ottaisi lapsiasi mukaan. Esikoisen olisi pitänyt olla poissa koulusta, mutta siihen seminaarin järjestäjä sanoi, että seminaarissahan lapsi oppii arkeologiasta, genetiikasta, kielitieteestä, historiasta. Varmasti olisi ollut opettavainen ja hyödyllinen päivä lapselle. Seminaariin olisi järjestetty lastenhoitokin, mutta käytännössä lapset olisivat olleet seminaarissa mukana ja aikuisilta osallistujilta olisi vaadittu lapsia suvaitsevaa suhtautumista. No, seminaari peruuntui, mutta ehdin siitä jo vähän innostua.

Itse asiassa tällaisen lastenhoitojärjestelynhän pitäisi olla rutiini eikä mitään "aivan mahtavaa" erityishuomiota. Jos koskaan järjestän mitään tieteellistä tapahtumaa, aion totisesti vaikuttaa siihen, että sinne ovat lapset tavalla tai toisella tervetulleita. Tiedehän on kivaa - lapset ovat siitä todella kiinnostuneita. Miksi heitä ei voisi ihan todella osallistaa konferensseissa muutenkin kuin päivähoitopaikan järjestämisen muodossa? Tällä tavallahan voimme saada uusia innokkaita tieteentekijöitä ja jopa uusia näkökulmia haastaviin tutkimusongelmiin. Muistelen vain sitäkin kertaa, kun Esikoinen pystyi assosioimaan sanan sepittää sanaan seppä ennen kuin tulin itse edes ajatelleeksi niiden yhteyttä...

Tästä vielä linkki tämän paljon odottamani konferenssin lastenhoitojärjestelyjen sivulle.