Niinhän siinä sitten kävi, että joulu oli yhtä suurta sairastupaa.

Kuopus sairastui jo pari päivää ennen joulua. Hänen tautinsa on ollut lievä mutta pitkä. Jouluaattona hän oli ehtinyt juuri nukahtaa kuumeen huuruisille päiväunille, kun joulupukki kolkutti ovella. Niinpä hän oli ihan sekaisin herätessään kesken unien eikä uskaltanut lähestyä joulupukkia ollenkaan, tiiraili vain isänsä sylistä. Esikoinen sentään oli terve ja auttoi reippaasti jakamaan lahjat.

Vietimme jouluaattoa mummun ja vaarin luona, ja lapset jäivät sinne yöksi, ettei meillä olisi niin kiire kotiin. Keskellä jouluyötä Esikoinen sairastui ja oli vaarin raportin mukaan niin kovassa kuumeessa, että houraili. Seuraavan päivänä, kun piti lähteä mummolaan syömään, Esikoinen oli aivan surkeana, ettei halua lähteä. Sovimme, että hän saa maata vierashuoneessa ja katsoa ohjelmia.

Sairastaminen on jatkunut joulun jälkeen, mutta oikeastaan meillä on silti ollut ihan mukavaa. Kuten Siippani totesi, lomalla on aika rentoa sairastaa. Meillä ei ole sovittuna mitään joulun välipäiviksi, joten olemme möllöttäneet kotona. Lapset ovat viihtyneet taudista huolimatta. He ovat katselleet ohjelmia, koonneet joululahjalegoja ja askarrelleet joululahjoiksi saamistaan tarvikkeista kortteja. Minä olen lukenut, ja kerrankin siihen on ollut kylliksi aikaa!

Kuin ihmeen kaupalla minä ja Siippani emme (vielä) ole sairastuneet. Ehkä se on osasyy siihen, että meillä on niin mukavaa. Jaksamme hoitaa lapsia ja pääsemme ulos tarvittaessa. Eilen kävin sauvakävelyllä ja huomenna pääsen hiihtämään!

Onhan tässä vielä tosin aikaa sairastua... Mutta sitten on vielä enemmän aikaa lukea.