Eka työviikko on takana!

Sain kesäkuuksi töitä aikuisopiskelijoiden suomi toisena kielenä -opettajana. Oikeastaan olisin saanut töitä koko kesäksi ja varmaan syksyksikin, mutta sanoin, että voin tehdä 2,5 päivää viikossa heinäkuun alkupuolelle asti. Lopun heinäkuusta haluan lomailla lasten kanssa ja syksyllä aion paneutua väitöskirjaan. Rohkaisevaa kuitenkin on, että töitä on tarjolla enemmän kuin pystyn tekemään. Näin ei totisesti ollut pelkillä arkeologin papereilla.

Joka tapauksessa olen nauttinut ekasta työviikosta täysin siemauksin. Homma on ollut ihan erilaista kuin opetusharjoittelussa. Motivaationi oli, mitä tuli opettajan pedagogisiin opintoihin, pitkälti nollissa koko viime lukuvuoden. Talvella kyllä innostuin, kun pääsin opettamaan lukiolaisia ja IB-lukiolaisia, mutta muuten minua on hermostuttanut takapenkissä istunut opettaja, joka valvoi opetustani. Nyt, ekassa työpaikassani, kukaan ei valvo, miten opetan. Olen tehnyt virheitä opetuksessani mutta olen huomannut ne ja pyrin korjaamaan niitä (esimerkiksi käytin konditionaalia yhdessä tehtävänannossa, vaikka opiskelijat eivät vielä ole tutustuneet konditionaaliin. Onneksi kaikki kuitenkin ymmärsivät tehtävän).

Olen opettanut koko viikon paikallissijoja. Olinkin jo unohtanut, mikä sija taas olikaan inessiivi ja mikä allatiivi, mutta nyt termit on tiukasti päntätty päähäni. Mietimme milloin käytetään muotoa "talolla" ja milloin "talossa".Pohdimme, miten kerrotaan, että jossakin on jotakin tai jossakin ei ole jotakin. Tarkastelimme paikallissijojen astevaihtelua, joka mietitytti opiskelijoita erityisen paljon. Tänään kävimme retkeilemässä ja ottamassa valokuvia ohjeiden mukaan: Ota kuva vanhalla talolla. Ja sitten piti muistella, pitääkö mennä talon sisään ottamaan se, vai napata kuva talon ulkopuolella. Hauskaa! Rakastan paikallissijoja.

Opettamani ryhmä on ollut ihana, innostunut, kohtelias ja osaava. Olen tietoinen siitä, että aina opettaminen ei ole näin helppoa, mutta tämä on ollut täydellinen eka viikko. Olen saanut itseluottamusta: en ole huono opettaja. Olen nimittäin paininut sen huolen kanssa, että en oikeastaan tiedä yhtään, miten suomea opetetaan ulkomaalaisille. Eihän minulla itselläni ole kokemusta suomen opiskelusta toisena kielenä! Mutta eilen yksi opiskelija sitten sanoi minulle, että olen "tosi hyvä opettaja".

Tästä on hyvä jatkaa. Ensin tosin vietän viikon Unkarissa jatko-opintojen parissa. (Lupaan raportoida teille, kuinka jatko-opiskelijaäiti pärjää ulkomailla kuusi päivää ilman lapsiaan. Kiinnostavaa on myös, miten lapset pärjäävät ilman äitiä, mutta uskon, että Siipan hellässä huomassa heillä ei ole hätäpäivää.)