Se alkoi viime kesänä. Kesäkuussa jos tarkkoja ollaan.

Ei tehnyt mieli syödä, ei sitten millään.

Ajatukset olivat ihan muualla, tärkeämmissä asioissa. Kuka muka jaksaa ajatella ruokaa, kun kroppa toimii huikealla teholla ilmankin pöperöä? Ja unta. En saanut tuona kesänä juuri nukuttuakaan, kun mieli melskasi. Silti olin virkeä, ehkä tosin hiukan hajamielinen.

Laihduin monta kiloa, varmaan viisi. Ruokahalu palasi kyllä vähitellen mutta muuttuneena. En ole pystynyt syömään esimerkiksi kaurapuuroa kesän jälkeen. Ja minähän olen syönyt kaurapuuroa aamupalaksi ainakin viimeiset kaksitoista vuotta. Nyt popsin jotain sikakalliita sokerittomia kauramuroja, mutta koska olen hyvin toimeentuleva väitöstutkija, pystyn kustantamaan itselleni tämän ylellisyyden. En jaksa enää syödä kuin yhden lämpimän aterian päivässä vaikka kuinka pieniä annoksia ottaisin.

Viime viikkoina olen jälleen huomannut, että syöminen ei kiinnosta. Nyt en sentään ihan vedellä ja teellä elä, sillä istutan itseni ruokapöydän ääreen neljä kertaa päivässä ja laitan itseni syömään. Syön kuitenkin paljon vähemmän kuin tavallisesti ja tulen täyteen hetkessä. Kesän ruokahaluttomuuden syyn tiesin, tämän en.

Housut ovat kasvaneet kauluksista niin, että ne putoavat ilman vyötä, ja vyön saa kiristää paljon tiukemmalle kuin ennen. Olen kaivanut kaapin perältä sellaisia paitoja, jotka eivät ole mahtuneet minulle vuosiin. En ole koskaan ajatellut, että laihtua voi laihduttamattakin. Täysin vieras konsepti minulle.

Mitä sille voi, jos ruoka ei kiinnosta eikä sitä tee mieli?

Silti huolettaa. Olen aina pitänyt syömisestä ja elämäni on rytmittynyt syömisten ympärille. Erityisesti silloin kun sairastin syömishäiriötä, en ajatellut mitään muuta kuin ruokaa - sitä mitä halusin syödä mutta minkä syömiseen en antanut itselleni lupaa. Teessäkin oli liikaa energiaa, purukumista puhumattakaan.

No, nyt ei ole kyse siitä, ettenkö antaisi itselleni lupaa syödä. Eli mihinkään syömishäiriöön en ole sairastumassa, ruokaa ei vain tee mieli, ja se on minulle uutta. Onko se normaalia? Kuinka pian se menee ohi? Onko lapsille haittaa siitä, että äiti ei saa päivällisellä alas palaakaan ja on näin huonona esimerkkinä?

Kyselee viikonlopun viettoon laskeutuva Jatko-opiskelijaäiti