Marraskuu on aina vuoden kiireisin kuukausi. Opiskelut ovat täydessä käynnissä, pimeät illat kaipaavat piristystä kavereiden kanssa vietettävien teehetkien muodossa, lapset vaativat huomiota normaaliin tapaansa. Näiden kaikkien lisäksi minulla on vielä yksi marraskuinen perinne, josta en luovu ikinä: romaanikäsikirjoituksen kirjoittaminen.

Kirjoittaminen on osa kansainvälistä National Novel Writing Month -tempausta, joka pyörähtää käyntiin joka vuosi marraskuun ensimmäisen päivän ensimmäisellä sekunnilla. Ennen kuin marraskuun viimeinen päivä vaihtuu joulukuun ensimmäiseksi, kasassa pitäisi olla vähintään 50 000 sanan romaanikäsikirjoitus. Tämä tarkoittaa noin 170-180 tietokoneliuskallista suomenkielistä tekstiä. Tavallisen romaanin kokoisen kirjan sivuina määrä on arviolta 230-280 sivua.

Ei siis mikään ihan pieni projekti.

National Novel Writing Month ei oikeastaan ole kilpailu. Siinä ei kilpailla siitä, kuka tapahtuman reilusta 310 000 osanottajasta kirjoittaa eniten, nopeiten tai parhaiten. Siinä kilpaillaan itsensä kanssa – pystytkö voittamaan itsesi ja kirjoittamaan romaanin. Laadulla ei ole niin väliä, vaikka moni onkin sittemmin saanut ”NaNo-kässärinsä” julkaistua (toivottavasti myös minä tulevaisuudessa!). Jos on kilpailuhenkinen, jos itsensä voittaminen vaatii leikkimielistä kisailua, tapahtuman keskustelufoorumeilta löytyy sanasotia ja muita kiinnostavia sanamäärän kirittämiskeinoja.

Foorumilta löytyy myös apuja kaikenlaisiin kysymyksiin. Vuonna 2008 kirjoitin (huonon) romaanikäsikirjoituksen, johon tarvitsin yhden muinaisskandinaavinkielisen lauseen. Laitoin kyselyn foorumille ja – tsadam! Sieltä löytyi joku, joka osasi kääntää englanninkielisen lauseen muinaisskandinaaville. Minua on foorumin kautta auttanut myös kätilö synnytykseen liittyvien komplikaatioiden kanssa, anorektikko kertomalla kokemuksiaan syömishäiriöstään ja moni muu.

National Novel Writing Month on pääasiassa englanninkielinen, mutta jokainen saa tietysti kirjoittaa romaaninsa omalla äidinkielellään. Olen kirjoittanut viisi (ja tänä vuonna kuudennen) käsikirjoituksen suomeksi, yhden englanniksi. Tapahtuman nettisivuilta löytyy myös suomalaisten oma keskustelualue, jossa saa jutella, vaihtaa tietoja ja sopia live-tapaamisia suomeksi (tai ruotsiksi). Sieltä olen saanut myös yhden ystävän, jonka kanssa vaihdamme kuulumisia muistakin kuin kirjoittamiseen liittyvistä asioista.

Romaanin kirjoittaminen on rankkaa, jopa ahdistavaa. Erityisen rankkaa se on silloin, kun kotona on kaksi huomiota haluavaa lasta (ja Siippa). Kun minulla on luova prosessi kesken, olen hajamielinen, elän omassa maailmassani, sepitän kertomusta mielessäni. Unohdan vastata kysymyksiin enkä kuule, mitä minulle sanotaan. Ei siis ole helppo sovittaa perhe-elämää ja kirjoittamista. Meillä se on onnistunut, tosin joskus se on aiheuttanut kitkaa. Toisaalta kitkaa aiheuttaa perhe-elämän ja kaiken muunkin yhteensovittaminen, ei vain kirjoittaminen. Kirjoittaminen on tärkein harrastukseni. Osittain se on nykyään myös ammatti, ja toivon, että tulevaisuudessa olisin ihan oikea, kokopäiväinen ammattikirjoittaja.

Kirjoittamisesta en siis luovu. En tosin luovu perhe-elämästäkään. Opiskeluista en voi (enkä haluakaan) velvollisuudentunnosta luopua. Sitä paitsi kaikki opiskeluni ovat tällä hetkellä luovaa kirjoittamista. Ei niistä kannata nipistää kirjoittaakseen luovaa tekstiä. Kavereitanikin haluan nähdä. Mistä sitten luovun saadakseni aikaa kirjoittaa marraskuussa?

Tänä vuonna luovuin liikunnasta. Käytän edelleen hyväksi hyötyliikunnan mahdollisuuden ja jumppaohjaukseni, mutta oma-aloitteista täsmäliikuntaa ei tule nyt juurikaan harrastettua. Lisäksi marraskuun ajaksi jää tavoitteeni lukea yksi romaani viikossa (mutta pyrin kuitenkin lukemaan edes yhden kirjan kuukauden aikana). En ehdi katsoa elokuvia, en löhöämään iltaisin sohvalla (paitsi että usein kirjoitan romaaniani sohvalla). Graduani mietiskelen, mutta kirjoittaminen ja aineiston keruu jää myöhempään ajankohtaan. Ehkä joudun myös marraskuun ajaksi harventamaan blogikirjoitteluani.

Älkää siis ihmetelkö, jos blogiin ei ilmesty uutta luettavaa samalla tahdilla kuin tähän asti. Olen kyllä linjoilla ja joulukuussa kirjoitan taas useammin.