Saako yli kolmekymmentävuotias tutkijaäiti vielä palata teini-ikäisen tasolle ja FANITTAA?

Ensimmäinen fanittamani asia taisi olla Joonatan Leijonanmieli Astrid Lindgrenin lastenromaanissa. Sen jälkeen fanitin Backstreet Boysia, Leonardo DiCapriota, Dingoa, ruhtinatar Sonjaa (Laila Hirvisaaren romaanissa), Nightwishia, Alecin ja Magnuksen rajat ylittävää rakkautta (Cassandra Claren kirjoissa, lue lisää täältä), Isakin ja Evenin tarinaa (Skam-telkkarisarjassa, tähän jatkoksi miljoona sydäntä) ja nyt tämä.

Kuvittelin jo, etten enää pystyisi. Mikään kirja ei ole viime aikoina sykähdyttänyt sillä tavalla, eikä ainakaan mikään elävä kuva.

Eteläkorealainen nainen ja pohjoiskorealainen mies tapaavat ja rakastuvat. Asetelma on tällä valmis, siitä ei voi syntyä kuin tarina täynnä jännitettä, iloa, surua, rakkautta ja vihaa. Ja lupaan, että näitä saat, jos katsot sarjan Crash landing on you.

Saat vähän enemmänkin, sillä miljöö on uskottava, juoni rakennettu huolella, ja lopussa kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen. Käsittääkseni sarja on saanut asiantuntijoiltakin melkoisesti tunnustusta uskottavasta mutta inhimillisestä Pohjois-Korean kuvauksestaan. Ainakin, jos kymmeniin selaamiini aihetta käsitteleviin nettisivuihin on uskominen.

Kaikki sarjan näyttelijät tekevät sitä paitsi uskomattomat roolisuoritukset. Päähenkilöitä Yoon Se-riä ja Ri Jeong-hyeokia esittävät näyttelijät ansaitsisivat kylläkin parhaiden näyttelijöiden tunnustukset maailmanlaajuisesti. Erityisesti huomioni kiinnitti Hyun Binin roolisuoritus. Eikä siis vain siksi, että siinäpä on huomattavan komea ja seksikäs Mies, hehe. Ri Jeong-hyeok ei ole erityisen sanavalmis tyyppi (mistä siis yleensäkin ihmisissä pidän), mutta niin vain Hyun Bin herättää hänet eloon ilmeillä, eleillä ja teoilla. Melko uskomatonta, oikeasti.

Vaikka turhahan minun on fanitukseen lupaa kysyä. Fanitan joka tapauksessa sanoitte mitä sanoitte. Kuten siis yllä olevasta tekstistä näette. Olen fanittaja (ja ylpeä siitä). Tunnen kaiken vahvasti ja rakastan sitä tunnetta, kun rakastuu johonkin sarjaan, tarinaan, fiktiiviseen henkilöön. Melkein kuin rakastuisi oikeasti (johonkin oikeaan ja ainakin periaatteessa saavutettavaan henkilöön) mutta ilman kaikkea parisuhdesähläystä tai muuta angstia, joka sellaiseen rakastumiseen kuuluu.

Nyt tekee mieli opiskella koreaa. Opiskelinhan venäjääkin vuosikausia siksi, että olin rakastunut ruhtinatar Sonjaan (kirjoitin venäjästä jopa M:n ylppäreissä kauan sitten). Ehkä kotikaupungistani löytyy korean kielen opettaja.