Pyykinpesukone hajosi. Kaksi viikkoa sitten.

Ensin loppuvat alusvaatteet. Sitten housut ja pitkähihaiset paidat, vaikka kuinka lapsille puetaan monena päivänä samat vaatteet. Lopulta kaapit kumisevat tyhjyyttään. Lasten ulkovaatteet ovat kivikovat kurasta, kun niitäkään ei voi pestä.

Kuvitelkaa pyykkivuori. Vaatteet pursuavat pyykkikorista kylpyhuoneen lattialle, ne luikertavat pesualtaan alle ja niitä joutuu potkimaan pois, jos haluaa päästä suihkuun. Sauna on täynnä lakanoita, kaikki lasten täkit ovat yöllisten vahinkojen jäljiltä likaisina odottamassa pesua. Pyyhkeitä ei voi vaihtaa vessaan tai kylpyhuoneeseen, koska likaiset eivät mahdu minnekään, eikä kaapissa sitä paitsi ole enää puhtaita.

Äidin ajatukset pyörivät pyykkiahdistuksen ympärillä.

***

Miksi ihmeessä sitten jouduimme odottamaan kaksi viikkoa uutta pesukonetta? No siksi, että nykyään ei enää voi kävellä kauppaan ostamaan pesukonetta. Kauppojen valikoima on suppea, ja halusimme laadukkaan koneen. Se piti tilata. Ennen kuin se ehti lähimmän kodinkonekaupan varastoon, oli vierähtänyt viikko. Sitten oli sovittava kotiinkuljetus (koska konetta ei voinut hakea mistään) ja maksaa siitä neljäkymmentä euroa.

Pyykkivuori kasvoi.

Kylpyhuoneessa piti tehdä erinäisiä järjestelyjä ennen kuin koneen saattoi asentaa. Emme saaneet tehtyä näitä itse, vaan lasten Vaari tuli tekemään niitä - kunhan kotiutui lomaltaan. Pesukone oli tietysti niin painava, ettei sen kantaminen yläkertaan ollut mikään vasemmalla kädellä tehtävä homma. Tarvittiin kolme vasenta ja lisäksi vielä kolme oikeata kättä kantamaan sitä. Piti hälyttää veljeni apuun (minä en sairasteluni takia ollut kantokunnossa). Kun kone viimein illan päätteeksi seisoi paikallaan, sen asentamiseen menikin niin kauan, että piti jättää osa hommasta toiselle päivälle. Koska sattui olemaan perjantai, ja meillä menoja koko viikonloppu, asennus jäi  sunnuntaille.

Pyykkivuori kasvoi.

Kun viimein sunnuntai-illalla asennus valmistui, oli niin myöhä, etten enää jaksanut pestä pyykkiä. Tänä aamuna riemastuneena aloin suunnitella pyykkien pesemistä, mutta hah! Ennen ensimmäistä täyttä koneellista vaatteita koneen pitikin pyöriä 2,5 tunnin ohjelma tyhjänä.

***

Okei. Ei tämä ihan noin kamalaa ole ollut. Meillä on ollut ihanat pyykkääjät, joille olemme kiikuttaneet pyykkejä säkin jos toisenkin. Lasten isovanhemmille pyykit on täytynyt viedä vain omalle kotiovellemme, josta he ovat ystävällisesti hakeneet ne. Pyykit he ovat palauttaneet hyväntuoksuisina. Lakanat on mankeloitu (ei meillä vaan ikinä mankeloida - kun ei ole edes mankelia...). Myös Kuopuksen päivähoitaja tarjoutui pesemään pyykkejä puolestamme, ja heidänkin hoiviin olemme antaneet pari kassillista. (Hän ja hänen miehensä ovat aina uskomattoman avuliaita. Hänen miehensä on kyytinyt meitä muunmuassa kauppaan ja hammaslääkäriin. He ovat myös hoitaneet Esikoista aina, kun on tarvinnut, vaikka Esikoinen ei enää edes kuulu hoitoryhmään. Esikoisella on myös lupa mennä hoitajan luokse koulun jälkeen, jos kotona on yksinäistä.)

Ja nyt meillä on viimein ensimmäinen pyykkikoneellinen pesussa uudessa ja kiiltelevässä pesukoneessa. Oi onnea! Huomenna saamme puhtaita t-paitoja!

 

PS. Oli muuten niin kallis pesukone, että sen ei pitäisi nyt hajota ainakaan seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen. Silloin pyykkiäkin on rutkasti vähemmän, kun ipanat ovat jo muuttaneet pois kotoa.

PPS. Ai niin, mutta varmaan opiskelijoina ipanat kuskaavat pyykkinsä meille pestäviksi...