Siippani ryhtyi yllättäen vegetaristiksi. Itse olin vuosia kasvissyöjä ennen lapsia, mutta lopulta väsyin siihen, että kasvisruoastani valitettiin ja päätin ryhtyä syömään kanaa. Kodin ulkopuolella olen kuitenkin pääasiassa syönyt vain kasvisruokaa, ja nyt varmaan kasvisruoan nauttiminen kotonakin lisääntyy. En tosin ole varma, kuinka pitkään jaksan lasten "yök kasviskiusausta" / "pahaa härkistä" / "miks tässä kastikkeessa ei oo jauhelihaa"-valitusta. Mutta ehkä lapsille voi silloin tällöin ostaa kanapalat, kun me vanhemmat syömme quorn-vokkia.

Jo ennen Siippani kasvisruokainnostusta rupesin huolehtimaan maailmamme tilasta, eläinten kärsimyksistä ja ruoan terveellisyydestä aiempaa enemmän. Erityisesti muovi ja sen määrä hermostuttaa minua. Siirryin jo kuukausia sitten käyttämään palasaippuaa käsien pesuun, niin ei ainakaan tarvitse ostaa muovipullosaippuaa. Prisman palasaippuat eivät tunnu toimivilta, joten olen käynyt Ruohonjuuressa ostamassa kunnollista ja riittoisaa saippua. Yksi pala tosin maksaa yli kahdeksan euroa.Taannoin tutkin myös pyykinpesuainehyllyä kaupassa. Koneemme vaatii nestemäistä pesuainetta, jota myydään pääasiassa muoviputeleissa. Nyt löysin hyllystä pahvista valmistetun purkin, joka sisälsi jotain erityisympäristöystävällistä pesuainetta. Hinta oli kymmenkertainen verrattuna aineeseen, jota tavallisesti ostamme. Kiikutin ekopesuaineen kassalle.

Ruokaosastolla askeleeni suuntautuvat useammin lihaosaston ohi härkishyllyille. Vapaiden kanojen munia olen ostanut jo vuosia, ja punaista, prosessoitua lihaa en ole ostanut sen jälkeen, kun täytin kahdeksantoista (kauan sitten). Pyrin myös ostamaan laadukkaita vaatteita, jotka mieluiten kestävät vuosia, ihan jo siksi, että inhoan käydä vaateostoksilla.

Ympäristön voinnista ja omasta terveydestä huolestuminen on suoraan verrannollista rahatilanteemme paranemisen kanssa.

Oikeasti. Kun elättää nelihenkisen perheen parillasadalla eurolla kuussa, energiaa ja rahaa ei paljon jää ekotekoihin. Autottomuus on tietysti aina ollut etu ympäristöasioiden näkökulmasta, eikä lentelyä huvin vuoksi maasta toiseen voinut lainkaan ajatella noina rahattomina aikoina. Mutta ei olisi tullut mieleenkään tuhlata vähiä rahoja ekologiseen ruokaan, pesuaineeseen tai muuhun kodin hyödykkeeseen.

Monet ekoteot tuntuvat kuuluvan hyvävaraisille. Miten niitä saisi myös muiden ulottuville? Vai elänkö vain niin pimennossa, että en osaa halpoja kikkoja luonnon säästämiseksi ja eläinten kärsimysten vähentämiseksi? Siis sellaisia, joita minun on realistista toteuttaa pikkulasten vanhempana ja tuputtamatta askeettista ekoelämää lapsilleni? Haluan olla heille roolimalli, mutta haluan heidän itse löytävän omat, ekologiset tapansa elää. Se on paljon tehokkaampaa kuin saarnaaminen ja pakottaminen.